Tapani Maskula

The Eagle (Kotka, 1925)

Ohjaaja:

• Clarence Brown

elokuva arvostelu

Ohjaus: Clarence Brown

Joskus on hauska katsella antiikkisia seikkailufilmejä ja havaita miten vähän genren kriteerit ovat niissä muuttuneet vajaassa sadassa vuodessa. Valentinon viimeisenä elinvuotenaan tähdittämän Kotkan käsikirjoitus kelpaisi pienin korjauksin tuotantoon vielä tänään ja luultavasti huomennakin. Se kertoo Katariina Suuren vuoteen lämmittäjäksi kieltäytyvästä palavasilmäisestä luutnantti Vladimirista (Rudolph Valentino), jonka raivostunut keisarinna julistaa karkuriksi. Samalla lainsuojaton kasakka saa tietää ruhtinas Kyrillan (James Marcus) petkuttaneen hänen isältään sukunsa maatilan. Ahne öykkäri sortaa maatyöläisiä kuin orjia oman yksityisarmeijansa voimalla. Suitseakseen Kyrillan aisoihin Vladimir naamioituu Mustaksi Kotkaksi, kokoaa rosvojoukon, ratsastaa sen etunenässä ja pelottelee kostoa uhoavilla kirjelappusillaan ruhtinaan mielivaltaista temmellystä. Hän keplottelee itsensä Kyrillan palatsiin muka tämän ainoan tyttären Maschan (Vilma Banky) ranskankielen opettajaksi, mutta neito tunnistaa hänet Mustaksi Kotkaksi. Siinä vaiheessa tytär on jo ehtinyt rakastua Vladimiriin, eikä voi paljastaa häntä isälleen.

Kuten juoniselosteesta ilmenee, roolihahmona Musta Kotka on laskelmoitu ristisiitos Robin Hoodista ja Zorrosta. Vladimir vetää kaksoisrooliaan julman Kyrillan nenän edessä pilkaten ruhtinaan moukkamaisuutta ja luopuu vähitellen kostosta vain Maschan raamatullisten vetoomusten takia. Melodraamoistaan tunnettu Clarence Brown ei ollut oikea ohjaaja loihtimaan toimintaseikkailuun huoletonta komiikkaa (huumori tuodaan parhaiten esiin väliteksteissä), sen sijaan hempeilyyn häneltä piisaa viitseliäisyyttä. Brown sivuuttaa harmittavan vaisusti Kyrillan sairaan pilan teljetä vieraitaan viinikellariin vihaisen karhun raadeltavaksi testatakseen heidän nokkeluuttaan, kun taas vankityrmässä järjestetty vihkiminen on hartaudessaan vaikuttava.

Maantieteelliset tai historialliset tosiseikat Kotka kuittaa hollywoodilaisella leväperäisyydellä. Eniten silmiä hivelevät William Cameron Menziesin rakentamat art deco ‑lavasteet, jotka puhkeavat täyteen loistoonsa keisarinnan hovissa ja Kyrillan palatsissa. Rudolph Valentino on eräänlainen satuprinssi näissä puhdaslinjaisissa kulisseissa, joilla ei ole mitään kosketusta 1700‑luvun Venäjään. En ole koskaan tajunnut Valentinon aikalaisissaan herättämää massahysteriaa, sillä filmeissään hän paljastuu karismaltaan melko yhdentekeväksi näyttelijäksi. Ilman tummia pulisonkejaan kapeakasvoista Valentinoa voisi luulla jopa naiseksi. Unkarilaissyntyinen Vilma Banky on paljon tulisempi pakkaus Kotkan intohimoisissa suutelukohtauksissa.