Tapani Maskula

Intruders (2011)

Ohjaaja:

• Juan Carlos Fresnadillo

elokuva arvostelu

Ohjaus: Juan Carlos Fresnadillo

Espanjalaisohjaaja Fresnadillo kohosi toisella näytelmäfilmillään 28 viikkoa myöhemmin (28 Weeks Later, 2007) kansainväliseen kuuluisuuteen. Tähän kassamenestykseen verrattuna hänen kolmas elokuvansa koettiin monella taholla pettymykseksi, eikä vähiten markkinointipuolella. Vaikka se pääsi Universalin levitykseen, filmi ei vetänyt yleisöä teattereihin. Vaisu vastaanotto oli sikäli harmillista, että kauhuelokuvana Intruders edustaa keskinkertaista fiksumpaa tuotantoa. Kovin kaupalliseksi sitä ei voi mainostaa, sillä hidastempoisesta tarinasta puuttuvat perinteiset hirviöt ja laahustavat zombit.

Intruders käynnistyy Madridissa, missä Kasvottomaksi nimetty painajaishahmo piinaa yksinhuoltajaäidin pikkupoikaa Juania. Lontoossa rakennustyöläisen murrosikäinen tytär Mia löytää isovanhempiensa pihapuun kolosta kauhtuneen paperin, johon kirjoitetun tekstin välityksellä Kasvoton alkaa vainota myös häntä. Espanjassa nuori katolinen pappi yrittää turhaan auttaa Juania vapautumaan huppupäisestä paholaisesta, kun taas Englannissa pelosta mykistynyt Mia joutuu sairaalahoitoon. Mitkään uskonnolliset manaukset tai modernin lääketieteen käyttämät konstit eivät tepsi Kasvottoman karkottamiseen.

Intrudersin merkittävin ongelma on kahdella taholla kehkeytyvä juoni, josta ohjaajan pitäisi nivoa toimiva kokonaisuus. Kun kysymyksessä on vankasti arkiseen ympäristöön juurensa työntävä, lähinnä psykologisen virityksen varaan laadittu boogieman-tarina, leikkaukset katkaisevat kohtaukset usein juuri niiden jännittävimmässä vaiheessa. Fresnadillo selviää silti vaikeasta tehtävästä kohtuullisesti tehostamalla pelottavia elementtejä jakso jaksolta, mutta hänen kerrontatyylinsä vaatii katsojalta pontevampaa paneutumista aiheeseen kuin suoraviivaiset kauhufilmit.

Sen sijaan tekijöiden yritys löytää yliluonnollisille tapahtumille ainakin osittain järjellinen yhteys vie parhaan terän elokuvan loppuvaiheista. Hyvän kauhuelokuvan huipennuksen pitäisi yllättää yleisö etukäteen arvaamattomalla ratkaisullaan ja tähän viimeiseen hätkähdykseen harvat ohjaajat viitsivät enää panostaa. Myös Intruders päättyy laimeaan hämäykseen, jossa avoimiin kysymyksiin vastataan jahnaavan ylimalkaisesti. Fresnadillon hyytävän tunnelmoivaan elokuvaan toivoisi kihelmöivämmän finaalin, koska kauhussa on turha vedota loogisiin selityksiin.