Tapani Maskula

Gridlock'd (1997)

Ohjaaja:

• Vondie Curtis-Hall

elokuva arvostelu

Ohjaus: Vondie Curtis-Hall

Mustan amerikkalaisnäyttelijän Vondie Curtis-Hallin ohjausdebyytin ansiot piilevät enemmänkin elämänkokemuksissa ja asiantuntemuksessa kuin ammattitaidossa. Filmin toista pääosaa vetävän räppärin Tupac Shakurin väkivaltainen kuolema juuri kuvaustöiden päätyttyä kasvatti merkittävästi teoksen julkisuusarvoa, mutta itse lopputuloksessa ei havaitse häivääkään sensaatioilla maiskuttelusta. Amerikkalaista alakulttuuria on harvoin valaistu yhtä neutraalisti kuin tässä kahden narkkarin vaellustarinassa.

Gridlock'd olisi voitu ristiä suomeksi vaikkapa nimellä "Jumissa". Siinä tokkurastaan uudenvuodenpäivänä heräävät kaverukset huomaavat tyttöystävänsä vajonneen koomaan heroiinin yliannostuksen seurauksena. Jazzluolassa soittavat retkut lähtevät viemään tajutonta laulusolistiaan sairaalaan ja päättävät samalla reissulla hakeutua vieroitushoitoon. Jos potilaaksi ilmoittautuminen ensiapuasemalle osoittautuu sattumanvaraiseksi puuhaksi, niin huumeklinikalle johtava tie nousee pystyyn heti kättelyssä. Ilman sairasvakuutuskorttia ei pääse odotushuonetta pidemmälle ja moisen todistuksen saadakseen täytyy ensin kirjoittautua sossun asiakkaaksi. Epätoivoiset miekkoset kiertävät virastosta virastoon ja jonottavat aina väärillä luukuilla äkäisten toimihenkilöiden pompottaessa heitä ympäri Detroitia. Kukaan ei ole kiinnostunut apua pyytävien ihmisten vaikeuksista, pelastamisesta puhumattakaan.

Gridlock'd on surkuhupaisa elokuva amerikkalaisen yhteiskunnan kaaoksesta sosiaalisten turvaverkkojen romahdettua. Päähenkilöiden kamppailua kampittavat yhtä sinnikkäästi verenhimoiset huumekauppiaat ja turhautuneet poliisit (ohjaaja John Sayles suorittaa mainion cameo-roolin jeparina), mutta heitä kovemman vastustajan muodostaa systeemi kokonaisuutena. Filmi todistaa sävähdyttävästi miten talouslaman ja säästöleikkurien varjolla järjestelmä karsii välttämättömät palvelunsa, mutta ruokkii alati paisuvaa ja kankeaa byrokratiaa. Lakisääteisten kontrollien ulkopuolelle pudonneet ovat heikoimmassa asemassa sinnitellessään joustamattomien pykälien armoilla. Kun nopeintakin lievitystä heidän ahdinkoonsa luvataan vasta viikkojen kuluttua, merkitsee se useimmiten tahallista heitteillejättöä.

Kuten sanottu, Vondie Curtis-Hall vakuuttaa ensisijaisesti valppaana suurkaupungin syrjäytyneiden tulkkina. Hän ei tuomitse, kerjää sääliä tai pysähdy pohtimaan huumeongelman yksilöllisiä ratkaisumalleja vaan laajentaa jatkuvasti aihettaan yhä kauaskantoisempiin syy‑yhteyksiin. Tuulimyllyjä vastaan tappelevat veijarit ovat ehkä holtittomia, mutta vielä kipeämmin terapian tarpeessa hoippuu kuilun partaalle ajautunut valtakoneisto. Ohjaajan viljelemä absurdi huumori saattaisi joissakin kohtauksissa tuntua liian irvokkaalta, ellei sitä sävyttäisi lujaan toveruuteen pohjautuva optimismi. Ilmaisultaan arkisessa katurealismissa pitäytyvä filmi kiertyy lähes farssiksi kun käy ilmeiseksi, ettei toisiaan tukeva kaksikko oikopäätä alistu tärkeilevien instituutioiden jyrättäväksi. Reilujen renttujen nokkela sopeutuminen hankaliin tilanteisiin valaa teokseen humaania uskoa valoisammasta tulevaisuudesta.