Tapani Maskula

The Big Easy (Likaiset lahjukset, 1986)

Ohjaaja:

• Jim McBride

elokuva arvostelu

Ohjaus: Jim McBride

Jim McBride aloitti New Yorkissa kokeilufilmien ohjaajana, mutta luikahdettuaan sisään Hollywoodin porteista, otti lusikan koreaan käteen ja ryhtyi kuvittamaan kaupallisia käsikirjoituksia. Hänen ensimmäisessä, Richard Geren tähdittämässä Jean‑Luc Godardin ohjauksen Viimeiseen hengenvetoon (À bout de souffle, 1960) perustuvassa jenkkiversiossa Polte veressä (Breathless, 1983) oli vielä yltiöpäistä taiteilun hinkua. Taloudellisten pakotteiden myötä nekin karsiutuivat kun McBride vihdoin onnistui vakuuttamaan tuottaja Stephen Friedmanin ja levitysyhtiö Columbian pomot halukkuudestaan totella heidän neuvojaan. Alkujaan Likaiset lahjukset oli tarkoitus kuvata Chicagossa, mutta onneksi rahoittajat valitsivat tarinan tapahtumapaikaksi Mardi Grasiin valmistautuvan New Orleansin.

Mafian kuollut palkkarenki poimitaan elokuvan käynnistyessä suihkulähteestä ja poliisien sisäistä lahjontaa tutkiva naispuolinen syyttäjä (Ellen Barkin) hiostaa juttua hoitavaa etsivää (Dennis Quaid). Sitten mustien kaupunginosasta Storyvillesta löytyy lisää kolme nikkelimyrkytyksen repimää ruumista, viranomaisten rötöksiä penkova kaunokainen oksentaa vessanpyttyyn ja suojelurahoja noutava jepari astuu ansaan, mutta vielä hurjempi huijaus muhii poliisilaitoksella. Likaiset lahjukset on mehevällä atmosfäärillä, hyvillä luonnenäyttelijöillä ja keinuvalla cajun-musiikilla höystetty rikosjännäri, jonka kalutusta juonesta puserretaan aistillisesti kiihottavia kohtauksia. Filmin sähäkkä loppukamppailu käydään sataman venelaiturilla.

New Orleans esiintyy elokuvassa edukseen ennen siellä sattunutta vedenpaisumusta ja vinosti hymyilevä Ellen Barkin näyttää seksikkäimmät kurvinsa. Jotakin juttuun tarttuneesta rennosta meiningistä kertoo sekin, että hän ja Dennis Quaid ovat molemmat listanneet Likaiset lahjukset suosikkifilmikseen.