Mikko Koivisto

Snake of Violence (Osaka Badass, 2013)

Ohjaaja:

• Takahiro Ishihara

elokuva arvostelu

Ohjaus: Takahiro Ishihara

Viime vuosina pinnalle noussut Takahiro Ishihara käsittelee elokuvissaan väkivaltaa ja ammattirikollisten kasvutarinoita. Lasten varttumista gangstereiksi kuvannut Violence P.M. keräsi huomiota Yubarin elokuvafestivaaleilla vuonna 2011. Seuraavana vuonna Osaka Violence palkittiin festivaalin parhaana elokuvana. Uutuus Snake of Violence (joka on sittemmin julkaistu Yhdysvalloissa typerällä uudella nimellä Osaka Badass) on entistä suurisuuntaisempi, mutta temaattisesti samoilla linjoilla jatkava yakuzaelokuva.

Usein amatöörinäyttelijöitä käyttävä Ishihara on saanut Snake of Violencen pääosaan tunnetun toimintatähti Tak Sakaguchin (Yakuza Weapon, 2011). Tähtinäyttelijä saa kuitenkin odottaa vuoroaan Ishiharan aloittaessa tarinan hahmojen lapsuudesta. Kahden pojan ja yhden tytön raskasta nuoruutta kuvaava johdanto päättyy, kun orpokodin korruptoitunut johtaja myy arpeutuneen ja mykän Kenjin paikalliselle yakuzalle.

Vuosikymmeniä myöhemmin Kenji (Sakaguchi) on yakuzajärjestön armoton palkkatappaja. Tyylikkäästi pukeutuva ja vihollisia silmääkään räpäyttämättä tappava mies on itse viileyden perikuva. Lapsuudenystävät Atsushi (Takashi Nishina) ja Kanako (Tomoko Tahata) ovat perustaneet perheen ja elävät vaatimatonta elämää pelkurimaisen Atsushin kuuratessa yakuzaklaanin vessoja. Vanhojen tuttavien uusi kohtaaminen tapahtuu yakuzasodan eskaloituessa Osakan kaduilla.

Snake of Violence on epätasainen, mutta mielenkiinnon yllä pitävä sekoitus arkirealismia ja lopussa voiton vievää miehistä pullistelua. Ishihara malttaa mielensä pitkään, ja jopa Sakaguchi hillitsee maneereitaan. On virkistävää nähdä normaalisti kukkoileva Sakaguchi vakavassa ja täysin dialogittomassa roolissa, vaikka hahmo toki uhkuukin viileää kovaotteisuutta. Samaan aikaan toisaalla tapahtuva perhedraama pehmentää elokuvaa ja tuo kokonaisuuteen lisää uskottavuutta.

Maltti ei kuitenkaan riitä aivan loppuun saakka. Todella pitkällä otolla kuvattu murhakeikka sekä brutaali kaksintaistelu sekopäistä karatemiestä vastaan korjaavat potin. Jaksot ovat näyttäviä, mutta huonosti asiayhteyteen sopivia. Pahiksen yliammuttu julmuus on pahimmillaan koomista. Väkivaltaa ei ole määrällisesti kovin paljoa, mutta se on paikoin todella kipeän näköistä. Lyömäaseena käytetyn paksun puukepin katketessa vasten uhrin kasvoja ei voi olla hätkähtämättä – leikkausta tai trikkikuvaa ei näe.

Snake of Violence edustaa vuoroin vakuuttavaa, vuoroin pelkästään viihdyttävää uutta yakuzaelokuvaa. Vaikka sen ajoittaiset kerronnalliset kömpelyydet estävätkin elokuvaa nousemasta lajityypin ylempään luokkaan, on kokonaisuudessa jotain kiehtovaa. Ishiharaa kannattaa pitää silmällä tulevaisuudessakin. Ohjaajan tämänhetkisenä suunnitelmana on suunnata Snake of Violencen kanssa ulkomaalaisille festivaaleille hakemaan lisäpotkua uralleen sekä yhä kotivideojulkaisua odottavalle Osaka Violencelle.