Paavo Ihalainen

Mekong Hotel (2012)

Ohjaaja:

• Apichatpong Weerasethakul

elokuva arvostelu

Ohjaus: Apichatpong Weerasethakul

Thaimaalaisen elokuvan suuri nimi Apichatpong Weerasethakul ohjasi välityönomaisen, tunnin mittaisen tunnelmointipalan. Ohjaaja myös esiintyy siinä itse itsenään jutustelemassa heti sen ensimmäisessä kohtauksessa.

Dokumentaarisen aineksen ja eräänlaisen kauhuelokuvan sekoittava Mekong Hotel sijoittuu nimensä mukaisesti yhteen hotelliin joen varrella. Yhden muusikon kitaran leppoisat näppäilyt säestävät kohtauksia, jossa hotellin työntekijä ihmettelee koiransa raakaa kuolemaa. Paljastuu, että hotellissa yöpyvät äiti ja tytär eivät ole ihmisiä, vaan pobeja, verenhimoisia taruhirviöitä.

Leppoisa elokuva ei rakenna näinkään kuluneista palikoista isompaa draamaa, vaan elokuva soljuu hiljaa ja vääjäämättä eteenpäin kuin Mekong-joen virta. Pob‑äidin ja tyttären välillä on eräänlainen oidipaalinen suhde, joka toki voi kommentoida sukupolvien välistä kuilua tai jotain yhtä latteaa. Muutoin koko hommalle on hankala löytää ihmeempää pointtia. Sunnuntaiaamupäivän ratoksi tämän toki katsoo, vaikkei siitä juuri hurskaammaksi tule.