Tapani Maskula

I Died a Thousand Times (Kuolin tuhat kertaa, 1955)

Ohjaaja:

• Stuart Heisler

elokuva arvostelu

Ohjaus: Stuart Heisler

Paatunut gangsteri Roy Earl vapautuu vankilasta ja valmistautuu heti uuteen keikkaansa, lomahotellin kassakaapin ryöstöön. Vuokramökissä hän kohtaa kaksi pöljää apuriaan, joiden seurassa luuhaa ylimääräisenä riesana kovia kokenut kapakkalintu. Rikoselokuvien klassikkojen ystäville tarina on alusta lähtien läpikotaisin tuttu.

Kuolin tuhat kertaa (I Died a Thousand Times, 1955) on High Sierran (1941) toinen versio, nyt väreissä ja cinemascopeksi levitettynä. W.R.Burnett laati itse romaanistaan alkuperäisteokselle uskollisen käsikirjoituksen ja Roy Earlen rooliin palkattiin kovanaama Jack Palance.

Stuart Heisler ei tietenkään ohjaajana ole Raoul Walshin tasoa, mutta lopputulos on siedettävämpi kuin etukäteen luulisi. Ennen kaikkea Jack Palancen maaninen näyttelijäsuoritus vastaa jopa paremmin Royn liikanimeä "Mad Dog" kuin alakuloisen Humphrey Bogartin pohdiskeleva haikailu High Sierrassa. Palance osaa tulkita samaan aikaan eläimellistä kiihkoa, tukahdutettua raivoa ja pelottavan pingottunutta herrasmiestä, joka räjähtää väkivaltaan vähäisestäkin ärsykkeestä. Hän jättää varjoonsa jopa Lee Marvinin, joka ärhentelee vanhassa Arthur Kennedyn konnaroolissa.

Kuolin tuhat kertaa on 20 minuuttia pidempi kuin High Sierra koska komeat vuoristomaisemat pääsevät laajakankaalla oikeuksiinsa. Hassua muuten, että High Sierra oli Suomessa tuoreeltaan sensuurin kieltämä, mutta Kuolin tuhat kertaa läpäisi valtion elokuvatarkastamon vain rangaistusverolla varustettuna.