Mika Helminen

Uprising: Hip Hop and the LA Riots (2012)

Ohjaaja:

• Mark Ford

elokuva arvostelu

Ohjaus: Mark Ford

"- Jonkun pitäisi tehdä "Fuck tha Police" ‑niminen biisi.
- Joku on tehnytkin sellaisen.
- Niinkö?
- Sinä itse teit sen jo kaksi vuotta sitten.
- Ai joo, nähtävästi mulla on sitten ennustajan lahjoja."

Vuoropuhelun aloittaa hip hop ‑ryhmä N.W.A:n armottomasta gangsta-räksytyksestään tunnetuksi tullut Eazy E, sen toinen osapuoli on MTV‑kanavan naistoimittaja. Eletään huhti-toukokuun vaihdetta vuonna 1992 ja Rodney King ‑tapauksesta alkunsa saaneet Los Angelesin rotumellakat käyvät kuumimillaan ja verisimmillään.

Klippi Eazy E:n (1963–1995) ilkamoivista kommenteista mellakoiden polttopisteessä nähdään Mark Fordin tuoreessa dokumentissa Uprising: Hip Hop and the LA Riots. Elokuva tarjoaa kiinnostavan retrospektiivin reilun kahdenkymmenen vuoden takaisiin Amerikan historian tuhoisimpiin kuuluviin mellakoihin Los Angelesissa, peilaten tapahtumia rap‑musiikin kautta syy‑seuraus ‑suhteita pohtien.

Oliko N.W.A:n "Fuck tha Police" profetiaa vai peräti tapahtumien kulkuun vaikuttanutta provosoivaa uhoamista? Entä Ice‑T:n rap/metalliprojekti Body Countin "Cop Killer" – protestilaulu vai yllytystä tekoihin? Mark Fordin arkisto‑ ja uutisfilmeistä, kotivideoista sekä uusista haastatteluista koostama tiivis, reilun tunnin pituinen elokuva ei näihin kysymyksiin varsinaisia vastauksia anna, mutta jokseenkin täydellisesti ja tyhjentävästi tuon ajan hip hop ‑musiikki Los Angelesin kevään 1992 tapahtumien ytimessä oli.

Päihderiippuvaisella mustalla pikkurikollisella Rodney Kingillä oli tyly kohtalo joutua neljän losangelesilaisen valkoisen poliisin brutaalisti pahoinpitelemäksi. Fordin dokumentissa monen muun asioita läheltä seuranneen lisäksi haastateltu elokuvaohjaaja John Singleton (Boyz n the Hood – kulman kundit, 1991) löytää ikävästä asiasta jotain positiivistakin: piekseminen tallentui videonauhalle lähistöllä asuneen kansalaisen toimesta ja vihdoin oli konkreettista näyttöä Los Angelesin poliisivoimien häikäilemättömän rajuista otteista. Kun poliisit sitten mustan yhteisön suureksi hämmästykseksi vapautettiin kaikista syytteistä, N.W.A:n, Ice‑T:n ja kumppaneiden tulenarat lyriikat muuttuivat mellakoiden myötä lihaksi – ja vereksi.

Dokumentin rankkakin materiaali sisältää esimerkiksi paikallisen uutistoimituksen helikopterista tallentamaa yksityiskohtaista kuvaa valkoihoisen kuorma-autonkuljettaja Reginald Dennyn mukiloimisesta. Denny oli tekemässä työtään, kun epäonnekseen ajautui mellakkaseudulle ja kiskotuksi ajoneuvonsa hytistä mustien kahakoitsijoiden toimesta. Yksi hengenvaaralliset kallovammat saaneen Dennyn pahoinpitelijöistä, Henry Watson, kuuluu haastateltaviin. Watson ei varsinaisesti kadu mitään, mutta pahoittelee sitä, että Reginald Denny oli "väärässä paikassa väärään aikaan". Watsonin ja muutaman muunkin äänessä olevan mielestä olisi typerää kuvitella, ettei Rodney Kingin mätkimisestä olisi tullut jälkiseurauksia. No justice, no peace.

Tapahtumien luonteeseen kuului myös mellakoitsijoiden häikäilemätön elintarvike‑ ja viihde-elektroniikkamyymälöiden ryöstely. Los Angelesin lukuisten korealaiskauppiaiden ja paikallisen mustan väestön keskuudessa oli jo ennestään jännitteitä, mutta korealainen asekaupan omistaja iloitsee parhaasta sesongista koskaan – pahoitellen samaan hengenvetoon verisiä yhteenottoja.

Snoop Dogg tuo dokumentin kertojaäänenä mukaan rutkasti katu-uskottavuutta osallistuttuaan itsekin mellakoihin ja tehtyään aiheesta musiikkia myöhemmin N.W.A:n Dr. Dren kanssa. Edellä mainittujen lisäksi ääneen pääsevät muun muassa Kurupt, Too $hort, Nas, Arsenio Hall, postuumisti Tupac Shakur sekä elokuvan kuvausten jälkeen edesmennyt Rodney King. King haastoi tapahtumien jälkeen Los Angelesin kaupungin menestyksekkäästi oikeuteen ja sai kipurahoja liki neljä miljoonaa dollaria. Sittemmin Kingillä oli varaa omaan uima-altaaseen, josta hänet löydettiinkin hengettömänä viime vuoden kesäkuussa koko päivän jatkuneen ryypiskelyn ja pilven vetämisen jälkeen.

Uprising: Hip Hop and the LA Riots ‑dokumentissä esiintyvistä henkilöistä osa on poistunut keskuudestamme ja gangsta-rapparit tekevät nykyään kilttejä perheleffoja, mutta vakuuttavan ajankuvan ohjannut Mark Ford vihjaa, että mikään olennainen ei rotujännitteiden ja poliisin otteiden suhteen ole Los Angelesissa muuttunut vieläkään.