Paavo Ihalainen

Karaoke Girl (2013)

Ohjaaja:

• Visra Vichit-Vadakan

elokuva arvostelu

Ohjaus: Visra Vichit-Vadakan

Kansainvälisessä elokuvassa on viime aikoina yleistynyt trendi kertoa prostituoitujen tarinoita. Maailman vanhinta ammattia ei valita, siihen päädytään ja yleensä vasta siinä vaiheessa kun muita vaihtoehtoja ei enää ole. Dokumentin ja fiktion rajamailla pyörivä thaimaalainen Karaoke Girl kertoo yhden seuralaisneidin tarinan.

Rähjäisissä Bangkokin karaokebaareissa lauleskeleva Sa on maalaistyttö, joka on oman ja perheensä elannon vuoksi pakotettu kauppaamaan seuralaispalveluita humalaisille bisnesmiehille. Hiljainen 23‑vuotias päähenkilö vaikuttaa hieman ujolta ja läheisriippuvaiselta. Seksin myymistä ei näytetä suoraan, mutta siitä puhutaan ja seurataan seuraavan päivän kyynelehtimistä.

Päivisin Sa kuljeksii ympäri kaupunkia, puuhaten mitä sattuu. Aina silloin tällöin Sa muuttuu eloisammaksi päästessään käymään perheensä luona maaseudulla. Matka on kuitenkin pitkä, eikä varaa jatkuvaan edestakaisin matkusteluun ole. Useimmat illat kuluvat baareissa parittajamatamin kanssa kinastellessa, asiakkaita bongatessa ja karaokessa itseään esiin tuoden. Pikku hiljaa syvenee myös suhde hänen vakioasiakkaaseensa. Sa alkaa toivoa ulospääsyä elämänsä oravanpyörästä.

Verkkaisesti etenevä elokuva antaa hengellisen, värikkään kuvan thaimaalaisesta elämäntavasta. Vanhat perinteet ovat hukkua kiireiseen kaupungin elämänrytmiin. Prostituoidun elämä ei vaikuta niinkään fyysisesti rankalta, kuin nuoren naisen unelmat ja toiveikkuuden musertavalta tylsyydeltä ja apatian aiheuttajalta.

Välillä haastatellaan Sa'n elämän tärkeitä ihmisiä, vanhempia ja parittajaa. Sa'n paikallaan pyörivä elämä on tarvinnut tukea lavastetuista kohtauksista muodostaakseen tarinan. Ikävä kyllä nämä väleihin lisätyt fiktiopalat on turhankin helppo erottaa kankean näyttelytyön vuoksi. Haastattelutkin tuntuvat etäisiltä, eikä elokuva onnistu varsinaisesti riipaisemaan.

Kuvasto on kuitenkin kauttaaltaan varsin hienoa ja sen buddhalaishenkinen verkkaisuus on katsojalle rentouttavaa. Elokuvan loppukohtaus repäisee sitten muuhun kerrontaan verrattuna oikein kunnolla. Kaikessa hölmöydessään erikoinen finaali sopii Sa'n tarinaan varsin hyvin.