Matti Erholtz

Businessman (Business Man, 2012)

Ohjaaja:

• Puri Jagannadh

elokuva arvostelu

Ohjaus: Puri Jagannadh

Juuri kun Mumbain poliisipäällikkö on saanut kaupungin kaikki "bhait" eli gangsteripomot suljettua telkien taakse, astuu junasta asemalaiturille nuorimies Surya, joka on tullut Mumbaihin tekemään bisnestä. Rikollista bisnestä.

Ensitöikseen Surya auttaa erästä ex‑ministeriä pääsemään eroon poliisin vasikaksi ryhtyneestä entisestä avustajastaan. Palkkiorahoilla Surya perustaa kiristystä ja kidnappauksia harjoittavan Surya Exports and Imports ‑yhtiön, jonka työntekijöiksi hän värvää tavallisia katuhuligaaneja. Ruohonjuuritason kansansuosiota hankitaan ryöstämällä Dharavi-slummin asukkaille kiinnelainoja myöntäneestä pankista kaikki lainapaperit ja jakamalla ne asianosaisille. Poliisin vastatoimiin varaudutaan ujuttautumalla poliisipäällikön tyttären suosioon. Surya Exports and Imports perustaa haarakonttoreita ympäri Intiaa ja alkaa periä kahden prosentin "Surya-veroa" suurimmilta liikeyrityksiltä, vastineeksi tietyistä ongelmanratkaisuista. "Minä en ole enää Surya Bhai, Surya Bhai on brändi!", bisnesnero riemuitsee. Lopulta pankkiryöstäjästä tulee pankinperustaja ja kansallinen julkkis, joka televisiohaastattelussa kehottaa Intian nuorisoa asettamaan itselleen tavotteita ja pyrkimään niihin keinoja kaihtamatta, muista ihmisistä välittämättä.

Businessman on periaatteessa tyhmä ja naurettava elokuva, joka on kuitenkin ajankuvana ja yhteiskunnalliselta sanomaltaan kiinnostava. Ohjaaja-käsikirjoittaja Puri Jagannadhin ja näyttelijä Mahesh Babun edellinen yhteistyö Pokiri (2006) on intialaisen toimintaelokuvan kiistaton klassikko, mutta Businessman pyrkii olemaan enemmän kuin pelkkää viihdettä. Se on Jagannadhin visio siitä miten Intiassa saadaan hommat nousuun ja talous kukoistamaan.

Juonikuvio on synteesi kahdesta arkkityyppisestä tarinasta: köyhän pojan noususta tyhjästä rikollismaailman huipulle ja yhteiskunnan liepeillä toimivan Robin Hood ‑tyypin taistelusta epäoikeudenmukaisuutta vastaan. Ensimmäinen tarina päättyy yleensä päähenkilön tuhoon kuoleman tai vankilaanjoutumisen muodossa, toinen sankarin uudelleenintegroitumiseen yhteiskuntaan katumuksen ja toimintatapojen muuttamisen kautta.

Businessmanissa päähenkilön rötöksiä ei ainoastaan jätetä rankaisematta, vaan ne esitetään esimerkkeinä innovatiivisesta out‑of‑the‑box ‑ajattelusta. Suryan darwinistisen filosofian mukaan maailma on taistelukenttä, jossa sääntöjä seuraamalla ei pärjää. Intian valtio ei ole sen legitiimimpi verojenkerääjä kuin Suryan sen sisälle perustama rikollisimperiumikaan – molemmat nojaavat viime kädessä väkivaltaan. Itse asiassa hänen organisaationsa on hyödyllisempi, koska se luo työpaikkoja ja edistää taloudellista toimeliaisuutta, villin idän revolverisankari argumentoi. Tämä valtavirtaelokuvassa harvinainen rosvokapitalismin puolustelu tai pikemminkin ihannointi tekee Businessmanista mielenkiintoisen.

Elokuvan mainoslauseen "guns don't need agreements" mukaisesti Surya on enemmän toiminnan kuin sanojen mies, mutta on hänessä vähän filosofin vikaakin. Syvällisyyttä tavoittelevat paraabelit, joilla Surya puolustelee touhujaan ovat Businessmanin huvittavinta antia, vaikka englanninkielisten tekstien heikko taso tekeekin niistä välillä vähän vaikeaa seurattavaa. Kun Suryalta kysytään miksi hän tappaa niin paljon ihmisiä, liikemies vastaa: "Often terrorist plant bombs to show their identity. Sometimes Lord Vinayaka drinks milk to tell that I exist. If Lord Vinayaka drinks milk daily no one would feed him... To make people scare sometimes we've to kill or drink milk." Ahaa.

Erityisesti naiskatsojien suosiossa oleva Mahesh Babu on parilla kolmella perusilmeellä operoiva näyttelijä, tällä kertaa käytössä on pääasiassa "vihainen" ilme. Kiltinnäköinen hörökorva ei ole ollenkaan uskottava kovana gangsterina, mutta yrittänyttä ei laiteta. Toimintaelokuvana Businessman on korkeintaan keskinkertainen. Tuliasevetoiset yhteenotot ovat dynaamisia mutteivät erityisen jännittäviä ja samaa voi sanoa rutinoituneen Jagannadhin ohjaustyylistä muutenkin. Säveltäjä S. Thaman on eläytynyt Businessmanin lainsuojattomaan henkeen lainailemalla hieman muiden tekemiä biisejä. Morriconen "Vain muutaman dollarin tähden" ‑teeman lisäksi elokuvassa kuullaan vanhasta italialaisesta partisaanilaulusta "Bella Ciao" väännetty discoversio "Pilla Chao", joka joulupukeiksi puettuine taustatanssijoineen on nautittavan absurdi esitys.