Jari Mustonen

Camp 14: Total Control Zone (2012)

Ohjaaja:

• Marc Wiese

elokuva arvostelu

Ohjaus: Marc Wiese

Camp 14 – Total Control Zone lähti jo tekovaiheessa väärille teille. Se kertoo järisyttävän tarinan pohjoiskorealaiselle työleirille numero 14 syntyneestä Shin Dong-huykista, joka sittemmin karkasi länsimaisen sivistyksen pariin. Dokumentin valmistuksen aikoihin länsimaissa asunut Shin todistaa kahden entisen vartijan ohella leirillä tapahtuneita kauheuksia, jotka toisinaan dramatisoidaan animaationa.

Monet dokumentin nähneet ovat edelleen kertoneet tapahtumista ja kerranneet leirillä tapahtuneita kauheuksia, mikä on yksipuolistanut Shin Dong-Hyukin alkuperäisen tarinan.

Tämä ei ole ihme, sillä elokuva tahtoo väkisin lipsua itsetarkoitukselliseksi ja propagandistiseksi myötätuntopornoksi. Shin Dong-huykin tarinaa ei voi lainkaan väheksyä, ja jos joku haluaa järkyttyä siitä mitä näillä leireillä tapahtuu, tarjoaa Camp 14: Total Control Zone oivan moraalisen itsetyydytyskeinon. Tekijöiden maailmankuva on turhan läpinäkyvä: On olemassa paha ja hyvä. Leirin ulkopuolella odottaa taivas sisältä löytyvän helvetin vastapainoksi.

Jos elokuvan anti jäisi tähän, voisi sen huoletta painaa siihen samaan mappiin, josta löytyy noin miljoona muuta todistusta maailman pahuudesta – ihmisille, jotka haluavat nähdä dokumentteja sen muistaakseen. Propagandamaisen alun jälkeen, alkaa puolivälissä kuitenkin hahmottua Shinin oma kasvutarina, johon liittyy hänen tekemänsä anteeksiantamaton rikos leirin satojen muiden rikosten sisällä.

Orastavasta potentiaalistaan huolimatta ohjaaja Marc Wiese tuntuu menneen sieltä missä aita on matalin. Paljon erityisempi ja merkittävämpi olisi ollut kertomus siitä mistä ajatus vapaudesta syntyy: miten ihminen kykenee irtautumaan häntä hallitsevasta ajattelumallista ja lopulta rikkomaan fyysisen vankeuden järjestelmän. Tällaisenaan tarina jää pahasti vaillinaiseksi ja juuttuu kahden eri kulttuurin väliseen taistoon.

Shin itse on sanonut kokemuksistaan: "when I see videos of the Holocaust, it moves me to tears. I think I am still evolving — from an animal to a human." Sen sijaan, että dokumentti menisi todella syvälle päähenkilönsä persoonaan ja sen vapautumiseen, tuntuu Wiesen pyrkimys olleen esittää oikeita kysymyksiä oikeisiin vastauksiin. Wiesen teos ei yksinkertaisesti tee oikeutta Shin Dong-Hyukin selviytymistarinalle.

Jäljelle jää vain näkökulma erään pahan akseliin ‑nimetyn valtion painajaismaiseen ihmisarvon vastaiseen järjestelmään, joka ei ole ainut laatuaan. Sen läpikäynyt länsimaalaistunut Shin Dong-Hyuk kertoo järjestelmään kätketyistä kauheuksista ja siinä sivussa valaisee myös omaa persoonaansa, sekä peruuttamatonta tekoaan.