Mikko Koivisto

Score (1995)

Ohjaaja:

• Atsushi Muroga

elokuva arvostelu

"The Nuclear Warhead of Japanese Action Cinema!"

Aasian kahjoimmat toimintatykitykset ovat perinteisesti tulleet Hongkongista tai Indonesiasta. 90‑luvun varteenotettava haastaja nousee kuitenkin laman kourissa kärvistelleestä Japanista. Mielikuvitusvajeesta kärsinyt studio Team Okuyama pakkasi varastetut ideat laukkuun ja painui ulkomaille kuvaamaan vuosikymmenen ylienergisintä toimintaelokuvaa.

Score on 90‑luvulla syystäkin vähälle huomiolle jääneen japaniactionin kohokohtia. Edeltäneellä vuosikymmenellä liki sukupuuttoon kuollut lajityyppi teki paluun lähinnä halpojen videotuotantojen merkeissä. Uuden ajan sankareita olivat Hitoshi Ozawa, Riki Takeuchi, Sho Aikawa sekä muut rajoitetun lahjakkuuden kovanaamat. Takashi Miiken tuotannot sekä Japanissa teatterilevitykseen asti yltänyt Score ovat genren harvoja maailmalla noteerattuja edustajia. Muutoin lajityyppi on pysytellyt paikallisten videovuokraamojen ja kasettilaarien yksinoikeutena.

Score on kaksiosainen rymistely. 12 minuutin intro pohjustaa Las Vegasin lähettyvillä suoritettavan timanttikeikan sekä siihen valmistautuvan miesryhmän. Onnistunutta ryöstöä seuraa 75‑minuuttinen toimintajakso, jossa loputtomilla ammuksilla siunatut antisankarit kaahaavat ja räiskivät toisiaan. Ennen pitkää rähinäralliin liittyvät vielä paikalliset opportunistit sekä Nevadan pelottomat poliisivoimat, joiden autoissa on Manilan tunnukset.

"Sinut on piiritetty! Antaudu!"
"Paskiaiset!!!"

Toimintasirkuksen esikuvia ei tarvitse kaukaa etsiä. Quentin Tarantinon Reservoir Dogsista lainataan kaikki minkä laki sallii. Ringo Lamin ja John Woon elokuvia uusiokäytetään häpeilemättömästi. Mustapukuiset antisankarit ovat välittömästi tunnistettavissa: paikallinen Anthony Wong, Arnold Vosloo ‑vastine, pari Michael Madsenia jne. Rasvaletti Chance (Hitoshi Ozawa) lienee elokuvan ainoa oma luomus.

Parhaimmillaankin keskinkertaiset ja paikoin hysteerisen huonot kovanaamatähdet referoivat genrekliseitä suurella sydämellä. Tarantinolaiset big pussy ‑keskustelut ovat järjettömän dialogin suurin saavutus. Älyttömin veto on rahanhimoisen pariskunnan tuominen mukaan toimintaan: radiokuulutus raskaasti aseistautuneista tappajista saa pelkällä veitsellä varustautuneet rakastavaiset tavoittelemaan omaa osinkoaan potista.

"En selviä. Kuolen."
"Ja paskat. Se osui olkapäähäsi. Kyllä se siitä."

Toimintaa on pakettiin ahdettu niin, ettei loppua kohden löydä minuuttia pidempää suvantohetkeä. Realismin rippeitä haetaan lukuisilla olkapääosumilla – näin jokaiseen päähenkilöön voidaan uskottavasti pumpata parikymmentä luotia ennen game overia. Kaakkoisaasialaisesta kuvausympäristöstä ja paikallisista stuntmiehistä otetaan myös kaikki ilo irti. Japanissa joku pahoittaisi mielensä, jos näin julkeaa räiskintäelokuvaa kuvattaisiin julkisesti.

Ei Score ole taitaen tehty toimintaelokuva millään perinteisellä asteikolla, mutta sen järjettömän rämäpäinen paukutus tipauttaa leuat kerran jos toisenkin. Ohjaaja Atsushi Muroga (Blowback 2, 1991) tuntee lajityypin ja vyöryttää pöyristyttävää toimintarallia ilman tylsiä hetkiä. Scoren tulevaisuus retrohenkisten keskiyön filmifestivaalien ohjelmistoissa on taattu.

"Mikä hätänä?"
"Pelkään korkeita paikkoja... olin unohtanut."