Paavo Ihalainen

Joulubileet (The Christmas Party, 1996)

Ohjaaja:

• Jari Halonen

elokuva arvostelu

Ohjaus: Jari Halonen

Jari Halosen elokuvien myyttistä kulttiasemaa lisää se, että mies on itse kieltänyt töidensä dvd‑julkaisut. Suosituimpia Halos-elokuvia katsotaan yhä kulahtaneilta vhs‑nauhoilta tai muilta televisioesityksistä tehdyiltä tallenteilta. Vuoden 1996 Joulubileet on yksi Halosen suosituimmista töistä, ja syystäkin. Kotimaiseksi komediaksi elokuva on harvinaisen hauska ja älykkäästi kirjoitettu.

Erään kerrostalon uteliaat naapurit asunnoissaan huomaavat, että talossa asuvat pikkurikolliset kaverukset Bona Merenkylä (Jorma Tommila) ja Joukka (Rauno Juvonen) puuhastelevat tavallista touhukkaammin. Miehet vohkivat kaikenlaisia herkkuja lähikaupasta ja kaiken kukkuraksi vielä parhaan syöttöporsaan. Bonan veli Mike (Antti Reini) on pääsemässä pois vankilasta, ja äijät aikovat viettää häkkilinnun seurassa oikein kunnon joulukekkerit. Tämä siis siitäkin huolimatta että kalenterin mukaan on vielä kesä.

Pohjimmiltaan kelmit ovat peloissaan ja häpeissään Miken saapumisesta. Illan mittaan alkaa selvitä, että vankilakundi joutui ottamaan niskoilleen koko porukan synnit pieleen menneen ryöstön jäljiltä. Kaiken kukkuraksi Bona on vieläpä mennyt naimisiin Miken entisen heilan, Lean (Sari Havas) kanssa. Hilpeitä bileitä ei siis ole luvassa, vaan patoutuneet aggressiot ja turhaumat ryöpsähtelevät silmille tuon tuostakin. Viinanjuontia ja runkkaamistakin on välillä päästävä harjoittamaan.

Kuvainraastoon erikoistunut Halonen irvii suomalaisille jouluperinteille omaan räävittömään tyyliinsä. Suomalaismiehet paistavat itseään 140 asteen joulusaunassa samalla, kun porsas herkuttelee joulupöydässä. Syömään saapuvia odottaa sianpaskainen pöytä, joten eihän sitten kurkusta alas kelpaa enää muu kuin viina. Arasteleva pukki (Oiva Lohtander) teljetään komeroon aina kun hän alkaa soittaa suutaan liian paljon. Jouluevankeliumikin luetaan, tosin hiukan tulkiten vessanpöntölle.

Halonen ei päästä edes itseään helpolla. On helppo nähdä naapureitaan kyyläävässä alakerran Dahlgrenissa (jota tekijä itse esittää) karrikoituna ohjaajan omia piirteitä. Dahlgren on ylimielinen pikkuhitler, joka pyrkii päsmäröimään ja hallinnoimaan koko talon tapahtumia. Kehnoja kungfu-liikkeitä esittelevä ukko arvelee Merenkylillä tapahtuvan jonkin sortin homo-orgiat ja moisen estääkseen päättää heittää kapuloita rattaisiin.

Jouko Turkan lanseeraaman näyttelijäohjauksen omaksunut Halonen panee näyttelijänsä kähisemään kaikki repliikkinsä kuiskaten. Näyttelijät ovat kuitenkin ajan tasalla tyylin kanssa ja esittävät osansa juuri oikealla tavalla ottaen samaan aikaan suoritukseensa etäisyyttä ja intimiteettiä. Käsikirjoitus vilisee sattuvia sanomisia muutenkin, ja tietysti suomalaismiesten peruspuheenparteen kuuluvat vittusaatanat ovat kovassa käytössä. Nythän ollaan kovien poikien seurassa.

Väriskaalaltaan elokuva on enimmäkseen nostalgisen kusenkeltainen. Tämä luo vahvaa kontrastia siihen synkkyyteen, joka tapahtumien takana perimmiltään on. Halonen yltyy kokeelliseksi taustoittaessaan pieleen mennyttä keikkaa. Mustavalkoisilla, erikoisista kuvakulmista otetuilla tuokiokuvilla annetaan myös katsojan omalle mielikuvitukselle tärkeä osuus tapauksen kokonaisuuden kuvittamisessa. Nykypäivän jaksoissa Halosen kamera kiertää talon rakenteissa putkissa, eristeissä ja seinien välissä. Tilan luominen onnistuu hyvin.

Jos juhlapyhien aikaan on pakko katsoa tuttuja jouluelokuvia kerta toisensa jälkeen, Joulubileet on tässä kategoriassa parhaimmasta päästä.