Paavo Ihalainen

Torrente 4: Lethal Crisis (2011)

Ohjaaja:

• Santiago Segura

elokuva arvostelu

Ohjaus: Santiago Segura

Espanjan lahja maailmalle on palannut! Tasapuolisesti perseilevän ja sikailevan poliisikomisario José Luis Torrenten (Santiago Segura) neljäs valkokangasseikkailu kantaa kotimaassaan hämmentävää taglinea "The masterpiece of earthy films". Epäilemättä kyseessä on moniulotteinen mestariteos. Luultavemmin maanläheisyydellä tarkoitetaan kuitenkin vesirajaa, jonka alapuolella elokuvan huumori viihtyy.

Uusi Torrente on saanut monien muiden megaelokuvien lisäksi myös uuden kuvaulottuvuuden. Oletettavasti tätä varten kuvaus liikkuu varsin usein Madridin silikonilla pumpatuimpien pimujen strategisimmissa ruumiinmuodoissa. Oli sille hyvä syy käsikirjoituksessa eli ei. Arvostelu perustuu elokuvan 2D‑versioon.

Seguran itse ohjaama ja kynäilemä Torrente 4: Lethal Crisis lyö parhaat pelivälineensä pöydälle heti alkuun. Bond-elokuvia parodioivaa, näyttävää alkutekstijaksoa edeltää osuus, jossa Torrente on saanut duunin ökyhäiden turvallisuuspäällikkönä. Viidessä minuutissa äijä on ehtinyt kiristää kevytkenkäiseltä morsiamelta suihinoton ja rysän päältä kiinni jäätyään paeta paikalta kostonhimoista sulhasta ja tämän kaverikarjuja. Sitten Torrente sählää pahasti kaatamalla koko joukon rikkaita vieraita uima-altaaseen ja tulee lopuksi teurastaneeksi koko köörin kumoamalla sähkötolpan päälle.

Näiden tapahtumien myötä Torrente on työtön, osaton ja onneton. Erinäisten tapahtumien ja gangstereiden kanssa vehkeilyn myötä José-poika Madridista lukitaan kovien korstojen kansoittamaan vankilaan. Elokuvan erityisen löyhän juonen muodostaa Torrenten pyrkimys paeta vankilasta ja "puhdistaa" nimensä.

Käytännössä tarinalla ei ole mitään merkitystä. Elokuva poukkoilee eteenpäin sketsimäisesti rykien, käyttäen jokaista esittelemäänsä asetelmaa vain parin törkyvitsin kertomiseen. Sitten aihiot hylätään uuden vuoksi. Juurikaan minkään asteen kehittelyä ei nähdä aiheelliseksi.

Valitettavasti Torrente 4: Lethal Crisis ei kykene olemaan tasaisen hauska. Alun tykityksen jälkeen tahti laantuu ja hyvien vitsien välissä on aivan liikaa ilmaa. Espanjalaisia julkkiksia huonosti tunteville (mukana on esim. joku jalkapalloilija, jota rasistinen Torrente tietty haukkuu lakupetteriksi) ja cameo-viihdettä inhoaville yleisön edustajille uhkaa tulla aika ajoin tylsää. Toimintakomediaksi toimintakin on varsin latteaa.

Torrentesta tehdään loppua kohden väkisin jonkin sortin vammaisten ja sorsittujen sankari. Tämä on ristiriitaista, koska hahmo selkeästi on se, joka muita tölvii, vaikkei varaa siihen olisikaan. Toivottavasti vastaisuudessa ei sorruta moiseen hempeilyyn tai Torrenten kusipäisyyden kulmien pyöristämiseen. Suurimmaksi osaksi José on yhä se sama vanha kauhea mulkku, minkä edellisistä elokuvista muistaakin. Sekoilu aiheuttaa muutaman niin suuren naurunremakan, että onhan siitä pakko pitää. Espanjaakin oppi vähän.

"Carne! Carne!"