Jari Mustonen

King's Quest IV: The Perils Of Rosella (1988)

peli arvostelu

"Elipä kerran, Daventryn kuningaskunnassa, kuningas nimeltä Graham... ja hänen tyttärensä."

Vuosien 2004 ja 2008 välissä sulkeutuivat jälleen yhden legendaarisen pelitalon, Sierra Entertainmentin (alkujaan Sierra On-Line), ovet. Näin tuli päätökseensä pahimman kasibittihuuman vastarinnaksi nousseen pariskunnan Ken ja Roberta Williamsin luomus, joka aikoinaan toi pc:t pelimaailman kartalle. Jo ensimmäinen köykäinen, joskin ajan mittapuulla merkittävä seikkailupeli Hi-Res Adventure 1 - Mystery House (1980) pyöräytti vierimään kasibittismin sittemmin murskanneen kiven. Neljä vuotta myöhemmin valmistui IBM:n kanssa yhteistyönä tehty King's Quest: Quest for the Crown (1984), joka tarjosi ensimaun Sierran legendaarisesta Adventure Game Interpreteristä (AGI). King's Quest -sarjan lähtölaukauksen jälkeen maanvyörymä oli väistämätön, ovien auetessa pelaajille ennennäkemättömän laajojen maailmojen äärelle.

Vuonna 1988 ilmestynyt King's Quest IV: The Perils Of Rosella siirsi sivuun aiempien seikkailujen kuninkaat ja prinssit ja laittoi pelaajan kokemaan maailman usein ensimmäiseksi mainostetun naisprotagonistin hahmossa. Daventryn kuningaskuntaa vavisuttaneen tragedian jälkeen oli klassisen kauniin Rosellan aika ratkaista valtakunnan kohtalo. AGI vaihtui samalla astetta parempaa pelimekaniikkaa tukevaan SCI-ratkaisuun (Sierra's Creative Interpreter). Pc-raudan tuottaman piipityksen korvasi William Goldstein säveltämä komponenttipohjainen musiikki, joka rehellisyyden nimissä oli yhä lasin raapimista rautanaulalla, mutta yhtä kaikki antoi lupauksia tulevaisuuteen. Innovaatiot jatkuivat reaaliaikaisella vuorokauden kululla päivän lipuessa kohti yötä Rosellan taustalla. Seikkailusta tuli yksi alkuaikojen kotitietokonehistorian muovaajista ja se myi huiman määrän.

Aikoinaan, MikroMikkojen vuosina, elettiin hieman nykyisestä poikkeavan pelikulttuurin sisällä. King's Quest IV:n ohjekirja lätkäisee heti alkuun yhdeksän sivuisen johdannon King's Questien tarinaan. Ohjekirjan sielu on kuitenkin pelin tekstiparserissa käytettävissä olevien sadan verbin luettelo, jonka lisäksi kirja suosittelee kokeilemaan omia. Aikoinaan koulun englanninkielen läksyjä miettivän ei tarvinnut kuin ohjata sankaritar oikealle kohdalle ruutua ja soveltaa komentoja: "look", "jump", "give", minkä jälkeen tarvittiin vielä tekemisen kohde: "look bird", "look under bridge", jne. 80-luvun ala-asteella tämä oli monen nörtin lähin kontakti käytännön englantiin. Pelimaailma on vapaa, ainakin teoriassa, sillä joihinkin paikkoihin väärään aikaan päätyminen tarkoittaa välitöntä kuolemaa ja toiset aukeavat vasta pitkien oivaltamissarjojen jälkeen. Seikkailun suolan muodostavat ympäristön tutkistelu sekä pienen pienien pulmien sinnikäs selvittäminen.

Oman viehättävän auransa Rosellan tummiakin sävyjä saavaan maailmaan luo aiemmista King's Questeista tuttu kirjallisen satumaailman runsas lainailu. Nostalgia yhdistyy teknisiin innovaatioihin, sillä King's Quest IV: The Perils Of Rosella merkitsi aikoinaan käännekohtaa Sierran seikkailupeleissä, siitäkin huolimatta, että peli jo ilmestyessään oli vanhentunut. Muutama vuosi myöhemmin valmistuneissa King's Quest V: Absence Makes the Heart Go Yonder! (1990) ja Space Quest IV: Roger Wilco and The Time Rippers (1991) Rosellan näppäinnuolilla taapertamisen korvasi VGA-grafiikka sekä hiiripohjainen pelimekaniikka. Tehtiin siirtymää kohti vaivattomampaa ja jollain tapaa elokuvallisempaa pelimaailmaa. Samalla pc-pelien kehittyessä taputeltiin kasibittisten hautapaikka sileäksi ennen seppeleen laskua ja nirhaistiin poikki kuusitoistabittisten elämänlanka. Rosellan rooliksi jäi edustaa pc-pelien varhaisen kultakauden viimeistä helmeä.

Äskettäin King's Quest-sarjan luonut Roberta Williams kertoi haastattelussaan 80-luvun pelimaailmaa kuvaavan trivian. Sierrassa nimittäin aidosti pelättiin naishahmon karkoittavan pois miespelaajat. Jokainen World of Warcraftin (2004) heterogeeniseen mies-naisena -syndroomaan tutustunut ymmärtää kuitenkin pelon pohjattomuuden. Pikemminkin ratkaisu toi naiset pelien maailmaan kuin poisti kaksilahkeiset. Tätä johtopäätöstä tuki myös pian pelin julkaisemisen jälkeen tehty tutkimus. Williamsia huoletti myös naishahmon kuoleminen; miten paljon surullisempaa olisikaan nähdä herkän Rosellan nääntyminen vaikeuksien keskellä unhoon, kuin potea tuskaa aiempien osien miesfiguurien haudoilla. Tosimaailman tuntemukset kääntyivät pelin sisälle. Pelaaja tunsi huolta sankarittaresta siinä missä kirjaa lukiessa tai elokuvaa katsellessa. Tämän mahdollisti voimakas tarinan kerronta sekä aikansa parhaimpiin lukeutunut grafiikka.

Nykyajan pelien ilotulituksessa elävien saattaa olla vaikeaa ymmärtää miten suurta roolia Sierra omana aikanaan näytteli. Williams on kertonut, kuinka ideoituaan kulloisenkin pelinsä, alkoivat ohjelmoijat rakentaa sen ympärille pelimoottoria. Sen sijaan, että ideat olisi istutettu valmiiseen muottiin, pyrittiin ympäristöä venyttämään aina kunnes tietokoneiden sen hetkisten komponenttien rajat tulivat vastaan. Alkoi yhäti käynnissä oleva peli- ja tietokonekomponenttiteollisuuden välinen tango, jossa kumpikin vaatii toista parempaan suoritukseen. Rosellan seikkailujen täysi nauttiminen esimerkiksi vaati ostamaan juuri markkinoille tulleen, pelimaailmaan soveltuvan äänikortin. Kuitenkin jo kaksi vuotta myöhemmin King's Quest V: Absence Makes the Heart Go Yonder!:in ilmestyessä, oli vuoden 1988 komponenteilla käyttöä enää leipäkivinä. Koulun päheimmän koneen omistaneesta sankarista tuli monesti vain yhdessä yössä pelkkä luuseri. Hänen ainoa pelastuksensa oli taas päivittää koneensa sisukset.

Tämän päivän näkökulmasta King's Quest IV: The Perils Of Rosella on merkittävä osa pc-pelien historiaa, ilmestyihän se Sierran värikkäimpään aikaan. Samana vuonna päivänvalonsa näkivät muun muassa legendaarinen Police Quest II: The Vengeance sekä Leisure Suit Larry Goes Looking for Love (in Several Wrong Places). Joitakin kuukausia myöhemmin valmistui lisäksi Lori Ann Colen kehittämä roolipelimäinen Quest for Glory: So You Want to Be a Hero (1989).

Kovalevytilaa peli vaati reilun kolmen megatavun määrän eli se vei noin kymmenen prosenttia keskivertokoneen kapasiteetista. Tämän päivän retroilijan elämä on helpompaa, sillä puolen teran kiintolevylle Rosellan seikkailu mahtuu noin 170 000 kertaa. Toisaalta, jos WoW:in kalvaman nykysukupolven silmien eteen iskisi Rosellan, pääsisi nopeasti itku. Meiltä retroilijoilta ei kuitenkaan kukaan voi viedä kunniaa pois. Vanhemmillamme oli ehkä ollut Elvis, mutta meillä oli pc. Sen avulla nörttisukupolvestamme tuli maailma.