Sakari Määttä

The Brides of Fu Manchu (Fu Manchu – paholaisen palvelija, 1966)

Ohjaaja:

• Don Sharp

elokuva arvostelu

Ohjaus: Don Sharp

The Brides of Fu Manchu on toinen osa The Face of Fu Manchulla (1965) alkaneeseen, Christopher Leen tähdittämään sarjaan. Selviydyttyään täpärästi elossa edellisen osan vaaroista Fu Manchu (Lee) palaa punomaan pirullisia juoniaan. Egyptiin paennut superrikollinen kidnappaa tällä kertaa tiedemiesten tyttäriä kiristääkseen apua maailmanvalloitussuunnitelmiinsa, joihin liittyy olennaisesti järkyttävää tuhoa kylvävä superase.

Fu Manchun arkkivihollinen, Scotland Yardin etsivä Dennis Nayland Smith (Douglas Wilmer), on valmiina laittamaan kapuloita rattaisiin. Nayland Smithin ja Fu Manchun välistä suhdetta voi helposti verrata Sherlock Holmesin ja Professori Moriartyn egopainiin, mutta tässä tapauksessa viiksekäs megalomaani omaa täysin ylivoimaisen älykkyyden vastustajaansa verrattuna.

Don Sharpin ohjaama The Brides of Fu Manchu on esiosansa menestyksen takia tehty tusinatuote, jota ajan hammas on päässyt puraisemaan pahasti tuoden esille eläköityneen, vaikkakin sympaattisen kalkkunan. Pulp-aineksia, Bond-tyylistä agenttiseikkailua, eksploitatiivista sadismia sekä itseriittoista puhkumista sekoitteleva elokuva näyttää päällisin puolin oikein mainiolta viihteeltä, mutta paljastuu yllättäen valitettavan tylsäksi. Onneksi katsoja voi viihdyttää itseään bongailemalla tuttuja 60‑luvun kasvoja, kuten krimitähti Heinz Drachen ja Pink Panther ‑elokuvista Caton roolista tutun Burt Kwoukin.

"Maailma kuulee minusta vielä!", uhoaa Fu Manchu lopuksi ja niin kävikin, sillä sarja jatkui vielä elokuvilla The Vengeance of Fu Manchu (1967), The Blood of Fu Manchu (1968) ja The Castle of Fu Manchu (1969).