Sakari Määttä

Some Guy Who Kills People (2011)

Ohjaaja:

• Jack Perez

elokuva arvostelu

Ohjaus: Jack Perez

Jack Perezin viimeaikaiset puuhastelut eivät ole nostaneet odotuksia miehen uutuutta kohtaan kovinkaan korkealle, sillä ohjaajan aiempi Mega Shark vs. Giant Octopus (2009) oli melkoisen suolaista kuravelliä. Itseironista nimeä kantava Some Guy Who Kills People on musta kauhukomedia, joka tarjoaa jotain omaleimaista onnistuen siinä todella hyvin. Yleistunnelman kannalta vertailukohdiksi voidaan mainita muun muassa James Gunnin Super (2010) tai Michael Winterbottomin The Killer Inside Me (2010), vaikka pääpaino onkin juuri komediapuolella.

Elokuvan "nimihenkilö" on sympaattisen Kevin Corriganin näyttelemä Ken Boyd. Boyd on matalan itsetunnon ja pitkään jatkuneiden mielenterveysongelmiensa kanssa painiva introvertti nössö, joka asuu ylihuolehtivaisen äitinsä (Karen Black) kanssa kotona. Kaupungissa alkaa raakojen tappojen aalto, kun juuri mielisairaalasta vapautuneen Boydin kouluaikaisia koripallokavereita alkaa löytyä kuolleena. Päivisin jäätelöbaarissa työskentelevän ja öisin potentiaalisia uhrejaan väijyvän miehen rutiinit säröilevät, kun kuvioihin ilmaantuu hänen 11‑vuotias tyttärensä Amy Wheeler (Ariel Gade), joka ei aiemmin tiennyt isästään mitään, sekä potentiaalinen tyttöystävä Stephanie (Lucy Davis).

Murhia alkaa tutkia paikallinen sheriffi Walt Fuller (The Rocky Horror Picture Show'n Barry Bostwick) joka on Corriganin ohella hyvän näyttelijäkaartin suurimpia valopilkkuja. Elokuvan tunnelma välittyy juuri parhaiten näyttelijöiden suorituksista, äärimmäisen sujuvaa dialogia sisältävästä käsikirjoituksesta sekä Perezin tyylistä. Ohjaaja onnistuu yhdistämään makaaberin huumorin, ihmissuhdedraaman sekä verellä mässäilyn toimivaksi kokonaisuudeksi. Suurta osaa itse tappokohtauksista ei näytetä, mutta ruumiita sitäkin enemmän.

Some Guy Who Kills People heittää slasher-genren tyypilliset kaavat romukoppaan ja tekee sen älykkään käsikirjoituksen avulla. Elokuva vetää mattoa katsojan alta hiukan samalla periaatteella kuin The Cabin in the Woods (2011), vaikka nyt liikutaankin huomattavasti lähempänä maan pintaa. Kyseessä on yksi vuoden kovimmista kauhukomedioista ja se toiminee eräänlaisena läpimurtona ohjaajan ohella myös Kevin Corriganille.