Mika Helminen

Ronal Barbaren (Ronal the Barbarian, 2011)

Ohjaaja:

• Kresten Vestbjerg Andersen
• Thorbjørn Christoffersen
• Philip Einstein Lipski

elokuva arvostelu

Ohjaus: Kresten Vestbjerg Andersen, Thorbjørn Christoffersen, Philip Einstein Lipski

Tanskalainen 3D‑animaatio Ronal the Barbarian on paikoitellen ilahduttavan paheellista ja tuhmaa tavaraa. Miekka-ja-sandaali- sekä barbaarikliseillä leikittelevä elokuva onkin enemmän aikuiseen makuun suunnattu tekele.

Tarina kertoo ohjaajakolmikko Thorbjørn Christoffersenin, Kresten Vestbjerg Andersenin ja Philip Einstein Lipskin saaneen idean hyvän maun rajoilla hupailevaan animaatioonsa tuijottamalla Manowar-yhtyeen levyn kansikuvaa 80‑luvulta. Pullistelevien ja öljyttyjen barbaaribarbinukkien kuvasta voikin kuvitella siinneen homoeroottisen vitsin jos toisenkin Ronal the Barbarianiin.

Muinainen maailma on ylilihaksikkaiden miesten ja isotissisten naisten hallitsema, mutta elokuvan sankari Ronal on laiska ja hintelä luuviulu, jolle onnettoman tapauksen ja munauksen vuoksi lankeaa suuri vastuu koko oman barbaariheimon tulevaisuudesta. Night Visions ‑festivaalin näytöksessä esitettiin elokuvan englanninkielinen versio, jossa Ronal-urhon vallanhimoista päävastustaja lordi Volcazaria ääninäyttelee Twisted Sister –vokalisti Dee Snider. Paljonkin voice-over ‑hommia viime vuosina tehnyt Snider on pahiksena mies paikallaan, mutta hänen ääntänsä on prosessoitu liikaakin. Se palanut, käheä ääni on vaikuttava ihan omillaankin.

Kolmiulotteisuus Ronal the Barbarianissa on toteutettu ihan sujuvasti, vaikka mitään todellista lisäarvoa se ei tässä(kään) tapauksessa tuo. Pientä miinusta kuvan paikoittaisesta epäterävyydestä – tosin vaikea sanoa oliko vika esitystekniikassa vai esityskopion laadussa. Ainakin elokuvateatteri Bio Rexin historian ensimmäisessä 3D‑näytöksessä yleisölle jaetut katselulasit olivat huomattavan epämukavat puristaen nenän tärviölle.

Tanskalaisten on viime vuosina todettu osaavan tehdä elokuvia, eikä hävetä tarvitse animaatioidenkaan kohdalla. Ronal the Barbarian on enimmän ajan vajaan 90 minuutin kestostaan hauska – tietenkään kaikki eivät ilmassa heiluvia kivespusseja hupaisana osaa pitää. 3D‑animaation vaisuus ja ponneton, melkein Disney-linjoille menevä lopetus vähentävät pisteitä, mutta kyllähän puolitoistatuntinen Ronalin seurassa kivuttomasti sujui.