Sakari Määttä

Livide (Livid, 2011)

Ohjaaja:

• Alexandre Bustillo
• Julien Maury

elokuva arvostelu

Ohjaus: Alexandre Bustillo, Julien Maury

Livid on ohjaajapari Alexandre Bustillon ja Julien Mauryn paluu tositoimiin neljän vuoden tauon jälkeen. Vuonna 2007 he nostattivat ranskakauhun uudelle tasolle vahvalla debyytillään Inside (À l'intérieur). Livid on käytännössä samalla tuotantotiimillä toteutettu ja se onkin ulkoisilta puitteiltaan hengästyttävän hyvän näköinen. Valitettavasti jo Insidea vaivanneet elokuvalliset harha-askeleet näkyvät Lividissä entistä räikeämmin.

Kotihoitoa opiskeleva nuori Lucie (Chloé Coulloud) on tutustumassa ohjaajansa (Catherine Jacob) kanssa uusiin asiakkaisiin. Yksi heistä on koomaan vaipunut vanha baletinopettajatar Jessel (Marie-Claude Pietragalla), joka makaa suuressa vartioimattomassa kartanossa ja tarvitsee päivittäin hoitajaa. Illan hämärtyessä Lucie päättää murtautua kartanoon kahden ystävänsä kanssa etsimään rikkaan opettajattaren rahakätköä. Helpommin sanottu kuin tehty.

Alkupuolen kehittely toimii oivallisesti ja kartano esitellään uhkaavana paikkana, jollaiseksi se lopulta osoittautuukin. Sen jokainen huone on lavastettu ja sommiteltu viimeisen päälle huolella ja yksityiskohtaisesti. Lucien ystävien tullessa mukaan kuvioihin terävin särmä tylsyy, koska näyttelijät ovat sen verran ärsyttäviä ja taidottomia rooleissaan.

Livid on hienovaraisia giallo-vaikutteita sisältävä satumainen kummitustaloelokuva, joka käsittelee varsinaisten eteeristen lakanamörköjen sijaan vampirismia. Livid on kaukana klassisista kummitteluista, joihin esimerkiksi Night Visions ‑festivaalilla yhtälailla esitetty The Innkeepers (2011) kuuluu. Tunnelmapuolella ja visuaalisesti Livid sisältää useitakin huippukohtia, kuten täytettyjen eläinten teekutsut. Näyttäviä on myös suurin osa kohtauksista, joissa Jesselin kuollut Anna-tytär (Chloé Marcq) esiintyy. Välillä sorrutaan halpoihin säikyttelyihin ja kerronta sirpaloituu elokuvan edetessä – ongelma epäilemättä johtuu ainakin osittain kahdesta erilaista tyyliä edustavasta ohjaajasta.

Kokonaisuutena Livid jää selvästi positiivisen puolelle erityisesti omaperäisyytensä ja näyttävän ilmeensä ansiosta. Loppuratkaisu pysyy pitkään hämärän peitossa eikä sitä saavuteta kulkemalla tuttuja ja turvallisia reittejä, vaan satumaisesta tarinasta revitään irti paljon omaperäisiä piirteitä. Hiukan ehyempi kerronta ja tiivistäminen olisivat parantaneet elokuvaa eikä miesnäyttelijöitä olisi kannattanut käsikirjoittaa mukaan alun perinkään.