Sakari Määttä

Fight for Your Life (Taistelu elämästä, 1977)

Ohjaaja:

• Robert A. Endelson

elokuva arvostelu

Ohjaus: Robert A. Endelson

"Rakkaalla lapsella on monta nimeä" ‑sanonta pätee myös Robert A. Endelsonin äärimmäisen epäkorrektin elokuvan maineesta nauttivaan eksploitaatiohelmeen Fight for Your Life, vaikka kaikki eivät sitä rakastakaan. Elokuvaa on aikoinaan levitetty lukuisilla eri nimillä, ja erilaisia leikkausversioita on yhtä monta. Se julkaistiin alun perin esimerkiksi Yhdysvalloissa leikattuna ja joutui täyskieltoon Englannissa.

Endelson vetää kaikista saatavilla olevista naruista aiheuttaakseen reaktion katsojassa – oli se sitten inhoa, vihaa tai yleistä pahaa mieltä. Eksploitaation ystävälle tarjolla on intensiivinen elokuvanautinto, joka alkaa täysillä ja myllyttää katsojan tunteita loppuun saakka.

Kolme elinkautisvankia onnistuvat pakenemaan matkalla Sing Singin vankilaan, ja väkivaltainen pako kohti Meksikon rajaa alkaa. Joukkio päätyy majoittumaan tummaihoisen Turnerin perheen taloon ottaen heidät panttivangikseen. Kuusihenkisen perheen pää on kirkkoherra Ted (Robert Judd), jonka pasifistinen vakaumus joutuu koetukselle porukan sikaillessa. Kristillisten moraalikäsitysten kyseenalaistaminen onkin yksi elokuvan sisältämistä teemoista, mutta ei suinkaan ainoa.

Rikollisporukan johtajaa Jessie Lee Kanea näyttelee loistavan suorituksen tekevä William Sanderson (Blade Runner, 1982), jonka suusta tulvii suorastaan pöyristyttävän rasistista dialogia. Tämä onkin aiheuttanut vuosien varrella ympäri maailmaa väärinkäsityksiä ja herneiden vetämisiä syvälle sensorien nenäonteloihin. Elokuvalla ei ole kuitenkaan minkäänlaista rotupoliittista mielipidettä, joten suuttumus ainakaan siitä johtuen ei ole kovinkaan perusteltua – joskin toki ymmärrettävää. Kolmikon muut jäsenet ovat puertoricolainen Chino (Daniel Faraldo) sekä seksuaalirikoksista ja murhista tuomittu aasialainen Ling (Peter Yoshida). He saavat oman osansa Kanen vuolaasta rasismitulituksesta, mutta joukon alfauroksen haastajaksi ei kummastakaan ole.

Fight for Your Life on yhtä rasistinen elokuva kuin Meir Zarchin I Spit on Your Grave (1978) on raiskauksia suosiva. Vertailu näiden kahden eksploitaatioklassikon kesken on muutenkin mielekästä, sillä molemmat noudattavat pitkälti samankaltaista rape & revenge ‑elokuvan kaavaa. Edelsonin elokuvassa on myös samaa karkeaa rosoisuutta kuin Wes Cravenin The Last House on the Leftissä (1972) ja Sam Peckinpahin Olkikoirissa (Straw Dogs, 1971), joka oikeastaan synnytti koko alagenren. Fight for Your Lifen jännite perustuu tosin lähinnä panttivankitilanteen tuomaan piinaavaan odotukseen ja pelkoon.

Fight for Your Lifen eksploitaatioarvot ovat korkeat, mutta siitä huolimatta elokuva säilyttää tietyn arvokkuuden ja ammatillisuuden. Tästäkin kunnia kuuluu näyttelijöille, jotka ottavat roolinsa tosissaan epäröimättä hetkeäkään. Endelson vetoaa elokuvassa katsojiensa tietynlaiseen suojeluvaistoon aiheuttaen ahdistusta uhkaamalla lasten henkeä. Alkupuolella pienen vauvan henki säilyy Kanen päättäessä olla ampumatta sitä ja lapsi jätetään yksin kehtoonsa itkemään. Myöhemmin nähdään kuitenkin kohtaus, jossa Ling juoksee ala‑asteikäisen pojan kiinni ja hakkaa suurella kivellä tämän pään hajalle. Viimeistään tällaisten kohtausten kautta Fight for Your Lifen rikollishahmot kasvavat entistä uhkaavammiksi ja samalla uskottavammiksi. He ovat mielipuolisia hulluja, joiden seuraavaa liikettä on mahdotonta ennakoida.