Jari Mustonen

Il tuo vizio è una stanza chiusa e solo io ne ho la chiave (Your Vice Is a Locked Room and Only I Have the Key, 1972)

Ohjaaja:

• Sergio Martino

elokuva arvostelu

Martinon veljekset kehittivät gialloja siinä missä Dario Argentokin. Your Vice Is a Locked Room and Only I Have the Key on osoitus kaksikon satiirinomaisiakin piirteitä saavasta leikittelystä.

Taianomaisia murhamysteereitä tehtailleet Martinon veljekset ovat hitaasti mutta varmasti nakertaneet Dario Argenton giallomonopolia, heidän teostensa saatua aiempaa enemmän huomiota. Tuottaja-ohjaaja yhteistyön poikima neljäs giallo Il tuo vizio è una stanza chiusa e solo io ne ho la chiave valmistui genren toisen tulemisen aallonharjalla. Tutut elementit, ohjaaja Sergio Martinolle tyypillinen eroottisuus, sekä huippuunsa viritetyt murhakompositiot ovat jälleen läsnä. Argenton ensitöiden jälkeen oltiin lajityypissä päädytty psykologisten teemojen suoraviivaistamiseen, jotta visuaalinen veritaide korostuisi.

Raskaasti aikoinaan lypsetty genre tarvitsi jatkuvia piristysruiskeita, joita nähdään jälleen. Murhiin tuodaan lisää imua pienellä näyttelijättärien rooleja sekoittavalla käsikirjoituksellisella leikillä, sekä suorilla lainauksilla Edgar Allan Poen kuuluisimpiin lukeutuvasta novellista The Black Cat (1843). Keskenään yhteen naitettiin myös kaksi genreikonia, Edwige Fenech, kenties söpömpänä ja salakavalampana kuin koskaan aiemmin, ja Anita Strindberg miespäähenkilön (takuuvarman roolin tekevä Luigi Pistilli; Milano calibro 9, 1972) häiriintyneenä vaimona.

Juoniaineksia tehosekoittimessa pyörittävä käsikirjoitus kertoo rappiollisen elämäntavan kalvamasta kirjailijasta, Olivierosta, ja tämän hysteriaan taipuvaisesta vaimosta, Irinasta. Satunnaiselta vaikuttava raaka murha asettaa Olivieron epäilyksenalaiseksi, mutta pian kaavamainen murhamysteeri saa sivupolun, kun myös talon tummaihoinen palvelijatar löydetään kuolleena ja pariskunta päättää yhteistuumin haudata hänet kartanonsa kellariin. Olivieron kaunis veljentytär (Fenech) saapuu vieraaksi ja mustan kissan vainoama Irina huomaa miehensä lankeavan pian tytön pauloihin. Mikään ei kuitenkaan ole sitä miltä näyttää ja käsikirjoitus huipentuu Poelta lainattuun nerokkaaseen kliimaksiin.

Il tuo vizio è una stanza chiusa e solo io ne ho la chiavea on uumoiltu muutamien kohtaustensa ansiosta yhdeksi Stanley Kubrickin kauhuklassikon Hohdon (The Shining, 1980) mahdolliseksi inspiroijaksi. Toinen käsikirjoittajatiimin saavuttamista hienouksista oli Fenechin istuttaminen paheellisen Florianan rooliin. Il tuo vizio è una stanza chiusa e solo io ne ho la chiave leikittelee genren olennaisuuksilla ihailtavalla itseriittoisuudella (tämä tapahtuu reilu vuosikymmen ennen giallot lajityyppinä ironisesti summannutta Argenton Tenebreä, 1982). Elokuvan satiirinen lähestyminen ilmiantaa toisen aallon gialloihin pesiytyneen paikoin liioitellun kyynisen paatoksen.

Argento aloitti genren huippukauden toistamalla Alfred Hitchcockin makaaberin naisen puhkomisen turhankin vakavahenkisessä esikoisessaan L'uccello dalle piume di cristallo (The Bird with the Crystal Plumage, 1970). Huomattavasti kevyempi näkökulma murhaamiseen tarjoutuu Martinojen kameran kautta, kun he vetivät elokuvallaan Lo strano vizio della Signora Wardh (The Strange Vice of Mrs. Wardh, 1971) maton genren jalkojen alta: giallot eivät olleetkaan pelkkää elokuvalliseen näppäryyteen verhottua dekadenssia, vaan myös oopperamaista nautintoa ja ihmismielen mustaa komediaa.

Nautinnollisen eläintrilogiansa jälkeen myös Argento näyttäisi hyväksyneen tämän ajatuksen. Hänen Profondo rossosta (1975) tuli giallojen toisen vaiheen päättänyt mestariteos, ja hän lainaa siinä ajatuksia myös Martinojen tuotannosta. Sittemmin esimerkiksi myös Francesco Barilli loi gialloista fantasiaa elokuvallaan Pensione paura (1977), jossa hän analysoi giallokonseptia italialaiselle draamalle ominaisen, mahtipontisuudessaan silmiinpistävän intohimon keinoin. Tältä pohjalta tarkasteltuna Il tuo vizio è una stanza chiusa e solo io ne ho la chiaven sisältämä kolmas, vaaleaan peruukkiin pukeutuvan prostituoidun (Enrica Bonaccorti) murha on jylhine portaineen, nauravine nukkeineen ja verisine viiltoineen yksi genren monisyisimmistä ja merkitsevimmistä kohtauksista.

Il tuo vizio è una stanza chiusa e solo io ne ho la chiave yhdisti ilmestymisaikanaan kirjallisen kauhutradition yllättävänkin tietoisesti kauhuelokuvan uusimpiin villityksiin. Elokuvan tarinan paljastuessa lopussa elokuvatekniseksi leikiksi, jää katsojien käsiin sisällöltään antelias, ja elementeiltään erityisen mielenkiintoinen mysteeri.

Kuvauksesta vastaa monet genre-elokuvat omalle tasolleen nostanut Giancarlo Ferrando ja musiikista toinen genremaakari, Bruno Nicolai.