Mikko Kojo

Senza ragione (Redneck, 1973)

Ohjaaja:

• Silvio Narizzano

elokuva arvostelu

Ohjaus: Silvio Narizzano

Nimestään huolimatta kanadalaisen ohjaaja Silvio Narizzanon ohjaama Senza ragione voidaan huoletta laskea eurocrimeksi. Amerikkalaisilla tuottajilla ei ole ollut roolia elokuvan tekemisessä ja tapahtumapaikkana pysyy koko elokuvan ajan Italia.

Pääosia esittävien Telly Savalasin ja Franco Neron urien varrelle osuu rooleja valtameren molemmille puolille. Loogisesti Senza ragionessa Savalasin hahmo Memphis (ilmeisesti elokuvan englanninkielisen nimen "Redneck") on amerikkalainen, Neron Mosquiton ollessa vanhan mantereen poikia. Punaniskan tulee helposti ajateltua Amerikan maaseudulle trailerparkkiin hakkaamaan vaimoaan ennen poistumista pickupilla lähibaariin ryystämään Budweiseria ja kuuntelemaan kantria. Savalasin selkeästi kaupunkilainen hahmo ei tähän muottiin mahdu, ja miehen dialogin "you mother!" kaltaiset solvaukset eivät ole kotonaan sen enempää Tellyn suussa kuin Italiassa ylipäätään. Tällainen crossover toimii korkeintaan Shaft in Africassa (1973).

Italialainen alkuperäisnimi Senza ragione, "ilman syytä", kuvaakin Savalasin hahmoa paremmin. Rikolliskaksikon ryöstön jälkeinen vauhdikas pakomatka läpi italialaisen pikkukaupungin päätyy naiskuskin tunarointiin, ja panttivangiksi jää rikkaan pariskunnan poika (Mark Lester; Oliver!, 1968). Poliisin ollessa kannoilla Memphisistä löytyy pimeä puoli, eikä hän tarvitse tekoihinsa syytä. Tai vähintään syy on muiden. Tätä ei suoraselkäisempi elokuvan antisankari Mosquito voi hyväksyä ja poliisien pakoilun lisäksi jännitettä syntyy miesten välille.

Uskottavana ei elokuvan henkilöiden kehityskaarta eikä käyttäytymistä voi kuitenkaan pitää. Suurin osa elokuvasta tapahtuu kaupungin kapeiden mukulakivikujien sijaan syksyisellä maaseudulla, mikä on luonteva ja usein nähty valinta elokuvan genressä. Ilman kylmetessä kylmenee elokuvan tunnelma, mutta lumisesta kliimaksista huolimatta Suuren hiljaisuuden (Il grande silenzio, 1968) masentaviin sfääreihin ei päästä. Erityisen kepeä elokuva ei ole alkupuolellakaan, vaikka mukana onkin hämmentävä kohtaus, jossa iloisella musiikilla pyritään tekemään pojan pakoyrityksestä koomista klovnien kirmailua niityllä. Kuvasto ja tapahtumat eivät tällaista fiilistä tue, vaikka kohtaus huipentuukin napakkaan munille potkaisuun.

Vielä hämmentävämpi kohtaus kuitenkin nähdään, josta on vaikea päätellä onko tässäkin ohjaajalla ollut jonkinlainen vinksahtanut huumorinpilke silmäkulmassa. Franco Nero ajaa partaansa ilman vaatteita (mitään muuta ei sheivailla) peilin edessä Lesterin seuratessa tilannetta sivusta. Neron poistuttua siirtyy poika vähäpukeisena saman peilin eteen katselemaan omaa kroppaansa ja laskeepa vielä housujaankin alaspäin suorittaakseen vertailua ihastelemansa Mosquiton ja itsensä välillä.

Senza ragione on sinällään 70‑lukuisen eurooppalaisen rikoselokuvan ystävälle pätevää katseltavaa, joka ei ihmeemmin ehdi turhauttaa. Paukkuja tiukempaan olisi kuitenkin olemassa käsikirjoituksessa ja näyttelijöissä. Nero hoitaa roolinsa hyvin, mutta Savalasin dubbaus(?) ei oikein missään vaiheessa vaikuta luontevalta. Muuten ei Tellyssä ole valittamista sen enempää kuin nuoressa Mark Lesterissäkään. Lapsinäyttelijöille on näissä tapauksissa jaettava Oscar jos pystyvät olemaan ärsyttämättä.