Sakari Määttä

Dictado (Childish Games, 2012)

Ohjaaja:

• Antonio Chavarrías

elokuva arvostelu

Ohjaus: Antonio Chavarrías

Kauhuelokuvan lajityyppi on hakenut 2000‑luvulla uusia suuntia enimmäkseen huonoin, mutta välillä mielenkiintoisin seurauksin. Ranskalaiset ovat onnistuneet tässä parhaiten viemällä genreä veren värjäämän psykologisen trillerin suuntaan, mutta myös espanjalainen uuden aallon kauhu on toiminut piristysruiskeena. Vahvimpina espanjakauhun profiilin nostattajina voidaan mainita muun muassa Guillermo del Toron The Devil's Backbone (2001), Jaume Balaguerón ja Paco Plazan [Rec] ‑saaga sekä Juan Antonio Bayonan The Orphanage (2007).

Antonio Chavarríasin Childish Games muistuttaa todella paljon Jaume Collet-Serran elokuvaa Ottolapsi (Orphan, 2009). Ottolapsessa perhe adoptoi täydellisen tuntuisen nuoren tytön, jonka käytöksessä alkaa vähitellen ilmetä outoja piirteitä. Ottolapsen saaman suosion takia samaa aihetta on pyöritelty useaan otteeseen, mutta siitä huolimatta Childish Games tuo soppaan uusia makuja ja paljon kaivattua tuoreutta.

Onnellista yhteiselämää viettävät Daniel (Juan Diego Botto) ja Laura (Bárbara Lennie) ovat yrittäneet perheenlisäystä siinä kuitenkaan onnistumatta. Danielin kouluaikainen kaveri tekee itsemurhan ja jättää orvoksi seitsemän vuotiaan Julia-tyttärensä (Mágica Pérez). Tapauksen takia traumaattinen Julia jää väliaikaisesti pariskunnan huostaan ja tuntuu olevan vastaus erityisesti Lauran tarpeeseen omaa jälkikasvua kohtaan. Kaikki ei kuitenkaan ole sitä miltä se näyttää. Julia tietää Danielin lapsuuteen liittyviä salaisuuksia, joita kenenkään muun ei pitäisi tietää.

Chavarrías sekoittaa Childish Gamesissa ihmissuhdedraaman, psykologisen trillerin sekä kauhuelokuvan aineksia hitchcockilaiseen tyyliin. Danielin painajaisunet tuntuvat elokuvan sisäisessä maailmassa hyvin todellisilta ja niiden mieltä murentava vaikutus heijastuu myös hänen käytöksessään. Lauralle lapsi on kuin eräänlainen oljenkorsi suhteen viemiseksi seuraavalle tasolle, eikä hän osaa tai edes halua huomata ympärillään tapahtuvia muutoksia.

Childish Games on tekniseltä laadultaan tyylipuhdasta keskitasoa ja samaa voi sanoa näyttelijöiden suorituksista. Erityiskehuihin ei kuitenkaan ole syytä ja esimerkiksi Mágica Pérezin rooli on unohdettava verrattuna Isabelle Fuhrmanin vangitsevan karismaattiseen suoritukseen Ottolapsessa. Childish Games ei varsinaisesti yritä kilpailla esikuviensa kanssa, vaan pyrkii toimimaan omilla eväillä. Näin tapahtuukin lukuun ottamatta valitettavan vaisuksi jäävää lopetusta.