Sakari Määttä

The Darkest Hour (2011)

Ohjaaja:

• Chris Gorak

elokuva arvostelu

Ohjaus: Chris Gorak

Viiden amerikkalaisnuoren Moskovan reissu keskeytyy, kun taivaalta alkaa tipahdella outoja valoilmiöitä. Ihmisiä hetkessä tuhkaksi hajottavan sähkökentän sisällä elävät kummajaiset eivät ota vankeja vaan tappavat kaiken elävän mennessään. Alkaa eloonjäämistaistelu kohtuuttoman vahvaa vihollista vastaan, eikä ihmiskunnan tulevaisuus näytä kovin ruusuiselta.

Suurin osa avaruusolentojen hyökkäystä kuvaavista katastrofielokuvista sijoittuu Yhdysvaltojen kamaralle, mutta The Darkest Hourin tuotantoportaassa istuvan venäläisohjaaja Timur Bekmambetovin (Night Watch, 2004; Wanted, 2008) ansiosta tapahtumat siirrettiin Venäjän pääkaupunkiin. Kaupunkikuvauksessa on huomioitu mahdollinen matkailumarkkinapotentiaali miljöön toimiessa oivallisesti näkymättömien sähköhirviöiden temmellyskenttänä.

The Darkest Hourin on ohjannut paljon scifi-elokuvien parissa työskennellyt, mutta kameran takana vielä suhteellisen kokematon Chris Gorak (Right at Your Door, 2006). Ohjaus ei ole elokuvan varsinainen ongelma, sillä toiminta on paikoin hyvin näyttävää ja sujuvasti etenevää.

Kompastuskiviksi nousevat puisevasta kaksiulotteisuudesta ja sieluttomuudesta kärsivä, Emile Hirschin ja Olivia Thirlbyn johtama näyttelijäkatras, sekä lähinnä ihmisiä atomeiksi silppuavista sähköilmiöistä koostuvat efektit. Ennakkoon ylistettyihin erikoistehosteisiin on panostettu paljon aikaa ja rahaa, mutta siitä huolimatta niiden katsominen aiheuttaa lähinnä turhautumista.

The Darkest Hour on suurella kauhalla tarjoiltua kaupallista efektiripulia, joka tuntuu tällä hetkellä menevän hyvin katsojien kurkuista alas. Luonnollisesti kyseinen cocktail tarjoillaan teattereissa kuumimman nykytrendin mukaisesti, eli kolmiulotteisena. Suurista puutteistaan huolimatta elokuva viihdyttää high concept ‑ideansa ja aivottomuutensa ansiosta kertakatselun arvoisesti.