Paavo Ihalainen

Ski Patrol (Hiihtopartio!, 1940)

Ohjaaja:

• Lew Landers

elokuva arvostelu

Ohjaus: Lew Landers

Suomen mediassa herätti noin vuosi sitten laajalti huomiota vuonna 1940 valmistuneen talvisodasta kertovan yhdysvaltalaisen elokuvan löytyminen. Elokuvan 35 mm ‑kopiot olivat jo tuhoutuneet, mutta onneksi elokuvan masterista saatiin tehtyä digibeta-kopio. Tämän ansiosta Ski Patrol sai Suomen ensiesityksensä Helsingin elokuvateatteri Orionissa 71 vuotta valmistumisensa jälkeen.

Ski Patrolissa amerikkalainen näkemys pienen Suomen kohtalonhetkistä taistelussa suurta Neuvostoliittoa vastaan ei ole samasta muotista valettu kuin kotimaan patrioottiset sotavisiot. Nykykatsojassa pienen budjetin b‑elokuva onnistuu herättämään lähinnä hilpeyttä; näyttelijätyö on teatraalisen ylilyövää ja juonenkäänteet hölmöjä. Suomalaisen silmään pistää hupaisana yksityiskohtana erityisesti historiallis-maantieteellinen epätarkkuus.

Suomi kuvataan tirolilaistyyppisenä alppivaltiona, jossa päivät kuluvat leppoisasti nahkahousuissa tanhutessa. Ennen Suomeen pääsyä nähdään prologi, joka sijoittuu vuoden 1936 talviolympialaisiin. Murtomaahiihdossa kilpaillaan niin jyrkällä rinteellä, että laji vaihtuu kesken kaiken alppihiihdoksi. Matkalla maaliin suomalaishiihtäjä Viktor Ryder (Philip Dorn) pelastaa kilpakumppaninsa Ivan Dubrovskin (Reed Hadley) kuilun partaalta. Hengenpelastus tapahtuu Viktorin kultamitalin kustannuksella ja Ivan vie voiton Neuvostoliittoon. Miehistä tulee kuitenkin hyvät ystävät. Voittopuheessa korostetaan kansojen veljeyttä.

Vuosien päästä Suomessa pienessä vuoristokylässä vietetään Viktorin siskon Lissan (sic) (Kathryn Adams) ja ystävä Paavon (Edward Norris) häitä. Juhlat saavat kuitenkin tylyn lopun, kun ilmoitus Neuvostoliiton hyökkäyksestä kiirii juhlaväen korviin. Jokainen terve suomalainen mies aina kääpiöitä myöten velvoitetaan puolustamaan isänmaataan. Kaikille hiemankin elokuvia nähneille lienee selvää, että sotarintamalla Viktor joutuu lopulta ottamaan mittaa toveri Ivanista.

Sodassa Viktor liittyy pataljoonaan, jonka tehtävänä on puolustaa suomalaisten puolustuslinjaa kotikylän vieressä olevalta vuorenrinteeltä käsin. Neuvostoliittolaiset eivät syystä tai toisesta pysty kiertämään vuorta, joten Viktorin puolustusasema on heidän etenemisensä esteenä. Kuitenkin neukut hautovat diabolisen suunnitelman: he poraavat vuoren uumeniin syvän tunnelin ja lastaavat sinne räjähteitä. Näin suomalaiset posautettaisiin ilmaan! Tämän reikäpäisen idean estääkseen heidän on nopeasti keksittävä keino, jolla venäläiset saadaan räjäytettyä ensin. Suomalaisten on suksittava henkensä edestä!

Elokuvalla ei siis ole talvisodan kanssa tekemistä kuin nimeksi. Juoni pohjautuukin Alpeille sijoittuvaan saksalaiseen sotaelokuvaan Tuomittu pataljoona (Berge in Flammen, 1932). Hahmogalleria edustaa sotaelokuvan suurimpia kliseitä. Aikakauteen nähden huomionarvoista on se, että hassuja aksentteja esiintyy varsin vähän. Edes venäläisiä ei kuvata erityisen stereotyyppisesti. Suomalaisia ei esitetä elokuvassa erityisen urheina, vaan vastahakoisena kansana, joka on pakotettu taistelemaan venäläisiä veljiään vastaan.

On onni että elokuva kestää vain 64 minuuttia, sillä näin kompaktina annoksena hölmöilyn katsoo kivutta ja myhäillen läpi. Kiinnostavinta elokuvassa on sen heijastama kuva aikansa Yhdysvalloista. Isolationistista sotapolitiikkaa harjoittava valtion tuottama Ski Patrol on sodanvastainen pateettisuuteen asti. Joka käänteessä muistutetaan, että sota tuottaa pelkkää murhetta. Perheet hajoavat, läheiset kuolevat ja pakotettu tappaminen ajaa hulluuteen. Puolentoista vuoden päästä elokuvan valmistumisesta Yhdysvallatkin kiinnitettiin tiiviisti toiseen maailmansotaan. Sotaelokuvatkaan eivät sitten enää pysähdelleet pohdiskelemaan sodan turhuutta, vaan muuttuivat suorasukaisemmiksi sankaritarinoiksi.