Jetro Suni

We Need to Talk About Kevin (Poikani Kevin, 2011)

Ohjaaja:

• Lynne Ramsay

elokuva arvostelu

Ohjaus: Lynne Ramsay

Brittiläissyntyisen Lynne Ramsayn (Ratcatcher, 1999) ohjaama ja yhdessä Rory Kinnearin kanssa käsikirjoittama We Need to Talk About Kevin pohjautuu Lionel Shriverin samannimiseen bestselleriin (2003). Alkuperäisromaania pitkälti jäljittelevä elokuva on raikas ja tervetullut tuulahdus muiden koulusurmia käsittelevien teosten joukkoon, vaikkei se täysin virheettömästi joka rintamalla onnistukaan.

Shriverin teos itsessään on fiktiivinen, mutta siitä huolimatta hyvin todentuntuinen ja tosielämän koulusurmatarinoita ja ‑surmaajien taustoja pitkälti jäljittelevä. Niin kirjassa kuin elokuvassakin tarinan keskiöön nousee poikkeuksellisesti pahantekijän äiti Eva (Tilda Swinton), jonka vaiheita seurataan vuoroin menneisyyden, vuoroin nykyisyyden kautta. Nuoruutensa reppureissaajana viettäneen ja sittemmin menestyskirjailijaksi nousseen Evan vapauden kaipuu ja itsekeskeinen luonne joutuvat koetukselle, kun perheen ensimmäinen lapsi Kevin saa syntynsä. Aviomiehen (John C. Reilly) loistaessa poissaolollaan, jää koliikista kärsivän ja paikoin autistisia piirteitä omaavan lapsen huolehtimisvastuu täysin Evan harteille.

Äitiyteen sopeutumaton Eva tuskailee henkiseksi vankilaksi muuttunutta elämäänsä ja kaipaa pois kotoa takaisin maailmalle. Ahdistus välittyy luonnollisesti lapseen ja peilautuu Kevinin varttuessa hänen käytöksensä kautta takaisin äitiin milloin milläkin poikkeuksetta ikävällä tavalla. Viime kädessä katsojan vastuulle jää lopullinen päätöksenteko siitä onko Eva elokuvan uhri vai syypää.

Teini-ikäistä Keviniä esittävän Ezra Millerin rooli jää elokuvassa valitettavan pintapuoliseksi tämän esiintyessä syystä tai toisesta valtaosin yläosattomissa, esitellen kroppansa ohella sosiopaatin elkeitään. Elokuvassa selkeästi eniten ruutuaikaa saava Swinton onnistuu sen sijaan mallikkaasti androgyyninä hengentuskista kärsivänä Evana.

Lähes kaksituntinen elokuva pysyttelee kautta linjan hyvin uskollisena alkuperäisteokselle vain sen pienempiä yksityiskohtia hieman muokaten. Kokonaisuus säilyy varsin eheänä ja tarina kautta linjan otteessaan pitävänä paikoittainen tekotaiteellisuus ja lievästi ylimitoitettu kesto pois lukien.