Tatu Piispanen

Revenge: A Love Story (Lupa tappaa, 2010)

Ohjaaja:

• Wong Ching-po

elokuva arvostelu

Ohjaus: Wong Ching-po

Josie Hon, miehensä Conroy Chanin ja Andrew Ooin 852 Films näyttää nopeasti vakiinnuttavan paikkansa Hongkongin kiinnostavimpien elokuvien tuottajana. Yhteiskunnallisuudella ja mustalla huumorilla marinoitua splatter-slasheriä Dream Home (2010) seuraa nyt niin ikään voimakasta seksi‑ ja/tai väkivaltapitoisuutta indikoivaan CAT III ‑ikärajaluokitukseen tehty Revenge: A Love Story. Tyly mutta äärimmäisen huolellisesti toteutettu kostotrilleri osoittaa kolmoskategorian tarkoittavan nykyään muutakin kuin nuhjuisia rahantekohalpiksia 90‑luvun alun kukoistuskauden tyyliin.

Hongkongia terrorisoi järkyttävä murhien sarja, jossa viimeisillään raskaana olevat naiset on tapettu leikkaamalla syntymättömät vauvat ulos heidän vatsoistaan. Surmatuilla paljastuu olevan yhteyksiä paikallisiin poliiseihin, ja virkavalta aloittaa aggressiivisen operaation syyllisen nappaamiseksi. Pian kiinni jääkin siilitukkainen nuori mies Chan Kit (Juno Mak), jonka katsojat todistivat heti elokuvan introjaksossa kuristavan kylmäverisen hitaasti hengiltä yhden miespuolisista uhreistaan. Seuraa sessio vanhaa kunnon CAT III ‑kuulusteluväkivaltaa. Mikä on Kitin motiivi mielipuolisen julmiin tekoihinsa? Tosin ei poliisienkaan suoraviivaisen sadistinen käytös pidätettyä kohtaan vaikuta täysin normaalilta.

Tästä asetelmasta Revenge: A Love Story varsinaisesti vasta käynnistyy. Hieman autistisenoloisen Kitin ja vähintään yhtä epästabiilin Cheung Wingin (kiinaa puhuva Sora Aioi) suhteen alkuun palataan pitkän takautuman muodossa. Paikoitelleen uskottavuuden rajoja koetteleva käsikirjoitus paketoi kostonsa kompaktiin pakettiin, jonka käänteistä kannattaa ennen katsomista tietää mahdollisimman vähän.

Revenge: A Love Story muistuttaa teemoiltaan, taiteelliselta kunnianhimoltaan ja ensiluokkaiselta tekniseltä toteutukseltaan enemmän lähivuosien korealaisia kostoelokuvia kuin sitä sontaa, mitä Hongkong on viime aikoina elokuvateattereihinsa suoltanut. (Vertailukelpoisin paikallinen vastine löytynee viiden vuoden takaa Soi Cheangin tympeästä ja turhauttavasta Dog Bites Dogista.) Hyvin yllättävästi se ei ainoastaan pärjää korealaisille kilpailijoilleen, vaan jopa päihittää niistä suurimman osan.

Ohjaaja Wong Ching Po (Blood Brothers, 2004), kuvaaja Jimmy Wong ja säveltäjä Dan Findlay loihtivat valkokankaalle intensiivisiä mutta seesteisiä jaksoja, joiden ulkoisesti hillitty ja ajatuksella sommiteltu tyylikkyys tuo usein mieleen Johnny Ton Milkyway Image tuotantoyhtiön parhaat saavutukset (mm. The Longest Nite, 1998; Exiled, 2006). Tunnelma pidetään varhaisimpia takautumia lukuun ottamatta painostavana ja kohtalokkaana. Erityisen ilahduttavasti honkkareille tyypillinen ylisentimentaalisuus ja ‑selittäminen onnistutaan välttämään käytännössä täysin, eikä esimerkiksi hieman turhiksi jäävillä väliotsikoilla ja symbolismilla tarinaan integroitu "sisältö" häiritse missään vaiheessa tiukan genrejännärin imuun heittäytymistä.

Näyttelijät onnistuvat rooleissaan oleellisimmilta osin erinomaisesti. Julkisuutta saanut japanilaisen aikuisviihdetähti Sola Aion värvääminen naispäärooliin pettää ehkä paljasta pintaa odottavat, mutta kauniin tytön ja Juno Makin välillä on aidolta vaikuttavaa kemiaa, mikä tekee romanssin kehittelyvaiheestakin kiinnostavaa seurattavaa. Poliisiryhmä on täynnä tyydyttäviä nappivalintoja Hongkong-elokuvansa tunteville: joukkoa johtaa nuoruuden siloposki-lookistaan lähes tunnistamattomaksi uurtunut Shaw Brothers ‑veteraani Lau Wing (Clan of Amazons, 1978) ja perässä myötäilevät Chin Siu‑ho (Fist of Legend, 1994), Tony Ho (3D Sex and Zen: Extreme Ecstasy, 2011) sekä yli sadasta sivuosasta tuttu Wong Shu‑tong (The Butterfly Murders, 1979).

Revenge: A Love Story ei ole enempää tai vähempää kuin parhaita Hongkong-elokuvia moneen vuoteen. Brutaalintyylikäs traagisromanttinen rikosmysteeri valaa pitkästä aikaa uskoa kaupungin elokuvateollisuuteen, jonka tulevaisuus vaikuttaisi ainakin taiteelliselta kantilta katsottuna olevan kiinalaismielisten miekkailuspektaakkelien sijaan riippumattomien tuotantoyhtiöiden uskaliaampien kokeilujen varassa.