Jetro Suni

Merkitty (1984)

Ohjaaja:

• Ismo Sajakorpi

elokuva arvostelu

Ohjaus: Ismo Sajakorpi

Pitkän linjan tv‑ ja teatteriohjaaja-käsikirjoittaja Ismo Sajakorven vuonna 1984 valmistunut Merkitty oli Mainos‑TV:lle työstetyn "Yöjuttu"-nimeä kantaneen tv‑sarjan ensimmäinen ja samalla viimeinen jakso. Sajakorven pyrkimys tuoda kauhua Suomen televisioon oli kunnioitettavan uhkarohkea mutta jo lähtökohtaisesti epäonnistumaan tuomittu yritys. Jälkikäteen tarkasteltuna Merkitty on silti kulttuurihistoriallisesti vähintään mielenkiintoinen kuriositeetti.

Merkityn varsinainen tarina alkaa, kun prostituutioringistä huonolla menestyksellä eroon pyrkivä Irma (Satu Silvo) tekee epätoivonkierteessään itsemurhan. Hengenriisto ei kuitenkaan onnistu, ja Irma herää henkiin ruumishuoneella. Kuolema on kuitenkin koskettanut Irmaa, eikä tahdo päästää häntä enää otteestaan vaan manifestoituu toistuvasti kummittelemaan tämän vierelle kalpean silinterihattuisen hautausurakoitsijan muodossa.

Lopputulos on kokonaisuudessaan hyvin rönsyilevä; kuin potpuri, joka on koostettu haparoiden palasista, joista maallikko voisi kuvitella kauhuelokuvan koostuvan. Siitä huolimatta elokuva onnistuu luomaan ympärilleen aika ajoin uniikin ilmapiirin. Muun muassa alkupuoliskon spiritistinen istunto on aidosti tunnelmallinen, sisältäen sekä Hammer Films ‑henkistä kartanokauhufiilistelyä että hienoisia Edgar Allan Poe ‑vaikutteita. Myöhemmin vieraillaan sinisävyisellä ruumishuoneella, haahuillaan kliseisesti sumussa ja juoksennellaan Porvoon Tuomiokirkon lähiympäristössä. Dialogiosuudet ja yleisilme ovat kauttaaltaan hyvin 80‑lukulaisen perisuomalaisia – kuin Pekka Lepikön Mummo-sarjassa (1987–1989) ikään. Useammin kuin kerran kamera porautuu syvälle Satu Silvon sieraimiin, saaden tämän näyttämään etenkin lopputekstiosuuden väri-invertoidussa still-kuvassa epäedukkaan kuvakulman ansiosta pöhöttyneeltä Johanna Tukiaiselta. Alle tunnin kestonsa ja vakaasti eteenpäin hypähtelevän juonensa ansiosta Merkitty on kuitenkin hyvin kivutonta katsottavaa.

Lähes unohduksiin hautautuneeseen Merkittyyn on vaikea löytää tarkastelukulma, josta silmäiltynä teokseen osaisi suhtautua muutoin kuin oman aikakautensa kummajaisena. Omalta osaltaan Merkitty kertoo tarinaa siitä kuinka Suomessakin kauhuelokuva yritti aikoinaan edes hieman nostaa päätään mutta kuinka se poljettiin tuottajien toimesta ripeästi ja armotta takaisin maihin.