Sakari Määttä

The Thing (2011)

Ohjaaja:

• Matthijs van Heijningen Jr.

elokuva arvostelu

"It's not human. Yet."

Vaikutusvaltainen amerikkalainen tieteiskirjailija John W. Campbell kirjoitti vuonna 1938 romaanin Who Goes There?, jonka Christian Nyby käänsi (Howard Hawksin suosiollisella avustuksella) elokuvaksi ("Se" toisesta maailmasta / The Thing from Another World, 1951). John Carpenterin uusintaversio The Thing – "se" jostakin (1982) ei menestynyt lippuluukulla huonon ajoituksen takia, mutta saavutti myöhemmin laajan kulttimaineen ympäri maailmaa.

Hollantilaisen Matthijs van Heijningen Jr.'n ohjaama The Thing kuvaa tapahtumia ennen vuoden 1982 elokuvaa, mutta näyttää päällisin puolin suoralta uusintaversiolta. Alun perin ohjaajan suunnitelmana olikin remaken tekeminen, mutta Universal Studios päätti viisaasti Carpenterin täydellisyyttä hipovan version kanssa kilpailemisen olevan turhaa. Samalla pidettiin huolta siitä, ettei päähenkilö muistuta liikaa Kurt Russellin näyttelemään hahmoa, ja näin ollen rooliin valikoitui Edgar Wrightin Scott Pilgrim vastaan maailma (Scott Pilgrim vs. the World, 2010) ‑elokuvasta tuttu Mary Elizabeth Winstead.

Etelänapamantereella sijaitsevalla jääasema Thulella työskentelevä norjalainen tiedemiesryhmä löytää jäätikköön hautautuneen rakennelman ja sen lähistöltä ikiroutaan kangistuneen oudon olennon. Tapausta tutkimaan lennätetään amerikkalainen paleontologi Kate Lloyd (Winstead). Carpenterin versiosta tutun tarinankehittelyn kanssa ei jäädä jahkailemaan. Olento herää hyisestä haudastaan ja alkaa teurastaa ja imitoida tiedeihmisiä aiheuttaen heidän keskuudessaan paniikinomaista pakokauhua ja vainoharhaista kyräilyä.

The Thingin tarina kääntyy turhauttavalla tavalla itseään vastaan ja elokuvan edetessä nähdään useita kuin suoraan Carpenterin versiosta peräisin olevia kohtauksia. Kaksiulotteisiksi jäävät hahmot eivät piittaa tippaakaan, vaikka kaverit joutuvat tutkimuskeskuksessa riehuvan monsterin listimiksi. Tämä johtaa siihen, ettei katsojakaan lopulta kykene kiinnostumaan hahmojen kohtalosta.

The Thingin parhaat puolet löytyvät efektipuolelta ja teknisestä toteutuksesta. Olentoefektit ovat riemastuttavan hyvin luotuja ja lonkerokasoista pilkistävät irvinaamat tai epämääräiset hammasrivistöt edustavat tämän päivän parasta hirviökuvastoa. Liian tarkka kuvanlaatu ei kylläkään aina ole toimiva vaihtoehto tämän kaltaisessa efektijuhlassa. Se tuo esille hiukan liikaakin yksityiskohtia eikä siksi ole varmasti kaikkien mieleen.

Elokuvana harmiton ja enimmäkseen turha The Thing on tyylipuhdas suoritus kokemattomalta ohjaajalta. Universal ei ollut aluksi tyytyväinen lopputulokseen ja sen seurauksena kohtauksia kuvattiin uusiksi ja efektejä tietokoneistettiin (lue: huononnettiin). Uusintakatselupotentiaalia elokuvalla tuskin on, toisin kuin Carpenterin versiolla, mutta kyseessä on kuitenkin viihdyttävä kertakatselupaketti. The Thing on myös ohjattu kaikella kunnioituksella aiempaa versiota kohtaan useita yksityiskohtia myöten. Elokuva loppuu todella onnistuneesti siihen mistä vuoden 1982 versio alkaa, ja heti elokuvan jälkeen tekisikin mieli siirtyä Carpenterin klassikon pariin.