Ilja Rautsi

Submarine (2010)

Ohjaaja:

• Richard Ayoade

elokuva arvostelu

Ohjaus: Richard Ayoade

Ulkopuolisista teineistä kertovat herkät kasvutarinaelokuvat tuntuvat olevan oma lajityyppinsä tätä nykyä. Brittiläisen koomikon Richard Ayoaden Submarine tuo mieleen kaikenlaista Wes Andersonin tuotannosta Hal Ashbyn Harold and Maudeen (1971). Sävynä on paikoin julma nostalgia 80‑luvun Englannista c‑kasetteineen ja kasimillisine filmeineen.

15‑vuotias Oliver Tate (Craig Roberts) haaveilee koulukaveristaan Jordanasta (Yasmin Paige), jonka suosiota hän tavoittelee mm. kiusaamalla luokan lihavaa tyttöä. Samalla Oliverin vanhemmat ajautuvat yhä kauemmas toisistaan meritieteilijäisän (Noah Taylor) kääntyessä koko ajan enemmän itseensä ja äidin (Sally Hawkins) hakiessa lohtua naapuriin muuttaneelta nuoruudenihastukseltaan.

Ayoadella ei ole sen kummempaa juonellista koukkua tai elokuvaa eteenpäin ajavaa voimaa, mutta pätevän nyrjähtäneesti luonnehditut hahmot ja teini‑iän patettisesta noloudesta ammentavat kipeänhauskat tilanteet pitävät mielenkiinnon pääosin yllä. Todellisuuden rajoja rikkoo hieman Oliverin kertojanääni, jota käytetään välillä hauskasti, välillä hieman yliyritteliään nokkelasti.

Nolot sattumukset ja itsekkäät, hapuilevat päämäärät tuovat hahmoista esiin sopivan ristiriitaisia kipupisteitä ja tarttumapintaa ja Ayoadella on visuaalista silmää karulle kauneudelle. Kaiken yllä on kuitenkin tuttu, elokuvista elämän sijaan haetun kokemuksen tuntu. Paddy Considine tekee sinänsä hauskaa työtä äidin nuoruudenihastuksena, mutta hahmon kaltaisia new age‑pseudoguruja on hyödynnetty liikaa nyrjähtäneissä kasvutarinoissa Donnie Darkosta (2001) Thumbsuckeriin (2005).