Jetro Suni

Sleeping Beauty (2011)

Ohjaaja:

• Julia Leigh

elokuva arvostelu

Ohjaus: Julia Leigh

"A challenging and rewarding film experience."

"Worst film I have ever see in a cinema!"

"Absolutely Beautiful if you are a film lover!"

"Complete rubbish!"

Kirjailijasta itsensä elokuvaohjaajaksi konvertoineen australialaisen Julia Leighin esikoisteos Sleeping Beauty on yksi tämän vuoden ehdottomasti kiinnostavimmista elokuvista jo pelkästään sen vastaanottaman hyvin ristiriitaisen katsojapalautteensa puolesta. Jos Sleeping Beauty ei onnistu imaisemaan sisäänsä tai etäännyttämään luotaan, jättää se silti takuulla jälkeensä uniikin hämmennyksen sekaisen ilmapiirin.

Matka Sleeping Beautyn keskushahmo Lucyn (Emily Browning; Sucker Punch, 2010) sielunmaisemiin alkaa verkkaisesti ja jättää auki useita kysymyksiä varmasti vielä sen jälkeenkin kun elokuva on jo ohi. Väsymätön Lucy paiskii osa‑aikatöitä yötä päivää, toimii vapaaehtoisena lääketesteissä ja myy itseään iltaisin yöklubeilla. Vaikka Lucylla on riittävästi rahaa elämiseen, ei vuokranmaksu silti huvita. Kehoaan Lucy ei juuri arvosta. Äiti on kaukainen poissaolollaan loistava hahmo, joka olisi valmis tukemaan tyttärensä elämää rahallisesti, mutta Lucyn intresseihin ei kuulu vastaanottaa tältä apua.

Kodiksi edes jossain määrin luonnehdittava tila löytyy vodkaa ja muroja sekaisin popsivan Birdmann-nimisen poikaystävämäisen miestuttavan (Ewen Leslie) kainalosta. Elämä kiitää eteenpäin tauotta. Tunteet ovat kylmiä. Seksuaalisuus kylmää. Tärkeintä on pysyä liikkeessä, etteivät tunteet saavuta mieltä. Lucyn hiljalleen paljastuva luonne ja motiivit voivat tuntua järjettömiltä ja hahmo kenties typerältä – paikoin ehkä jopa vastenmieliseltä. Mutta valtaosa siitä mikä näkyy pinnalla on itsepetosta. Totuus kytee vahvana pinnan alla.

Kun "johdanto Lucyyn" on suoritettu, käynnistyy elokuvan toinen vaihe Lucyn pestautuessa luksusluokan escort-palveluja äveriäille herrasmiehille tarjoavan firman palvelukseen. Nyt kuvioihin astuu joukko iljettäviä vanhoja kurttumunaisia sikaniskaporvareita, jotka viettävät iltaansa alastomilla naisilla koristellussa suurellisessa kartanossaan. Uneen vaivutettu Lucy siirretään pois tarinan keskiöstä sivulliseksi objektiksi, jonka kautta jokainen irstas vanhus voi vuorollaan vielä kerran pyrkiä saavuttamaan edes hetkellisen häivähdyksen siitä tyydytyksen tunteesta, jonka he hämärästi muistavat joskus olleen osa jo kauan sitten kadotettua elämäänsä.

Leighin esikoinen on kuvallisesti yhtä kaunis kuin sisällöllisesti kiehtova. Kokonaisuus on kaikin puolin hallittu siitä huolimatta, että elokuvan ydin on piilotettu niin syvälle, ettei moni jaksa välttämättä sen olemassaoloa edes noteerata. Toisinaan teos tuntuu esittävän enemmän kysymyksiä kuin vastauksia, ja onkin debatoitavissa onko Leigh itsekään perillä aivan kaikesta siitä mitä oikeastaan yrittää sanoa, vai esittääkö hän vain älykästä. Erityisen mieluisaa on havaita, että Zack Snyderin oksennusklimpissä Baby Dollina esiintynyt Browning osaa näytellä myös aivan oikeasti suoriutuen tunnerikkaasta ja eläytymistä vaativasta roolistaan jopa hämmentävän erinomaisesti.

Sleeping Beauty on mitä luultavimmin yksi valmistumisvuotensa aliarvostetuimmista elokuvista, ja sen katsomatta jättäminen olisi silkkaa typeryyttä.