Tatu Piispanen

Les nuits rouges du bourreau de jade (Red Nights, 2010)

Ohjaaja:

• Julien Carbon
• Laurent Courtiaud

elokuva arvostelu

Ohjaus: Julien Carbon, Laurent Courtiaud

Julien Carbon ja Laurent Courtiaud ovat ranskalaiskaksikko, joka aloitti yhteistyönsä aasialaiseen elokuvaan erikoistuneina kriitikkoina. Tsui Harkin ostettua yhden heidän käsikirjoituksistaan Carbon ja Courtiad muuttivat Hongkongiin, osallistuen mm. Johnnie Ton Running Out of Timen (1999) ja Peter Paun The Touchin (2002) kirjoittamiseen. Vuonna 2007 he perustivat tuotantoyhtiön Red East Pictures, jonka pyrkimyksenä on tehdä Hongkongissa kuvattuja, kansainvälisin voimin toteutettuja genre-elokuvia maailmanlaajuisille markkinoille. Ranskalais-belgialais-hongkongilainen Les nuits rouges du bourreau de jade on yhtiön ensimmäinen tuotanto ja Rakkautta & Anarkiaa ‑festivaalilla osuvasti "Genre Glitter" ‑teemaan liitettynä antaa epäilemättä edustavan näytöksen Red East Picturesin lajityyppicocktail-ambitioiden vahvuuksista ja kompastuskivistä.

Jo elokuvan nimi, Les nuits rouges du bourreau de jade eli suomeksi Jade-pyövelin punaiset yöt ja virallisena englanninkielisenä käännöksenä ytimekkäämmin Red Nights, on tarkoitettu viitteeksi sekä muinais-Kiinaan sijoittuviin wuxia-miekkailumelodraamoihin että Italian giallo-trillereihin. Tästä lähtökohdasta Carbon & Courtiaud tyylittelevät valkokankaalle fiilistelyyn luottavan, urbaania suurkaupunki-noiria, historiallista mystiikkaa ja groteskinkauniita murhakohtauksia sekoittavan fantasiaprojektinsa. Vaikutteiden ilmeisyydestä huolimatta kokonaisuus ei ole mikään viittauksiin nojaava ironinen pastissi, vaan onnistuu paikoin hienosti kanavoimaan esikuviensa tunnelmia luoden samalla omanlaista maailmaansa.

Red Nights on kuvattu (ilmeisesti yhdellä) RED‑kameralla budjettirajoitteet pääasiassa taidokkaasti peittäen. Tekijöiden kunnianhimo kohtaa tyylitajuisen teknisen toteutuksen mallikkaimmin salamyhkäisen aristokraattisadisti Carrien (Carrie Ng) huikentelevan kidutussalin uumenissa. Etenkin hikisen ja alastoman ihon ympärille kiristyvän lateksimaton narskunta kummittelee korvakäytävissä vielä lopputekstien rullatessa. Perverssit murharituaalit pysyttelevät elokuvan mieleen jäävinä kohokohtina, vaikka juonen ottaessa muutaman askeleen Pascal Laugierin Marttyyrien (2008) suuntaan jäädään intensiteetin kiristämisessä tyhjäkäynnille. Hieman ankeiksi on puolestaan laskettava vaatimattomissa lavasteissa nähtävät pätkät Carrieta inspiroivasta Peking-oopperasta, eikä perinteisemmäksi honkkaritoiminnaksi kääntyvä loppunäytös ole aivan toivotun riipaiseva huipennus.

Nämä ja Kiinan ensimmäisen keisarin aikaisen myrkkyputelin perässä koukkiva tarinantapainen ovat kuitenkin kevyitä riippakiviä verrattuna elokuvan ranskalaisnäyttelijöihin. Karismaton Frédérique Bel esittää Carrien himoitsevan antiikkiesineen haltijaksi päätyvää petollista wannabe‑ femme fatalea, ja kaikki hänen hahmonsa ympärille rakentuvat kohtaukset aiheuttavat lähinnä tylsistymistä ja vaivaantumista. Kauniimman mutta osassaan täysin epäuskottavan Carole Branan astuessa kuvioihin ja Red Nightsin siirtyessä tavoittelemaan eurospy-vaihdetta ongelmat tuplaantuvat. Ranskattarien vastapuolella elegantti CAT III ‑ikoni Carrie Ng (Naked Killer, 1992) varastaa elokuvan yhtä vaivatta kuin Jade-pyövelin piikkikynnet uppoavat jännittyneeseen ihmislihaan.

Vaikka Red Nights ei ole täysin onnistunut, sen perusteella on helppo toivoa Red East Picturesille menestystä ja tuotantojen jatkumista. Seuraavaksi Carbonilta ja Courtiaudilta on ilmoitettu valmistuvaksi Hongkongiin sijoittuva romanttinen trilleri 3 Days Away, jonka pääosittaminen länsimaalaisilla näyttelijöillä tosin herättää epäileviä ennakko-odotuksia.