Sakari Määttä

Incendies (Nawalin salaisuus, 2010)

Ohjaaja:

• Denis Villeneuve

elokuva arvostelu

Ohjaus: Denis Villeneuve

Montrealilaiskaksosten Jeanne (Mélissa Désormeaux-Poulin) ja Simon (Maxim Gaudette) äiti Nawal (Lubna Azabal) kuolee ja jättää heille kaksi kirjettä. Jeannen on toimitettava oma kirjeensä isälleen, jonka henkilöllisyys ei ole tiedossa. Simonin tehtävä on antaa kirje toiselle veljelle, josta hän ei ole edes tietoinen.

Libanonilaisen Wajdi Mouawadin näytelmään perustuvan Incendiesin tarina etenee trillerimuotoisena ja siinä korostuu erilaisten uskontokuntien välisen vihanpidon järjettömyys ja turhuus. Vaikka Incendiesin kuvaamaa sodan runtelemaa valtiota ei nimetä tuntuvat tapahtumapaikat ja meneillään oleva kristittyjen ja muslimien välinen selkkaus silti todellisilta. Sodan synnyttämät traumat ja henkiset uurteet ovat näkyvissä jokaisen kasvoilla.

Ohjaaja-käsikirjoittaja Denis Villeneuve valaisee takaumien avulla Nawalin nuoruutta. Kohtaus, jossa kristityt ottavat kohteekseen muslimeja kuljettavan linja-auton on äärimmäisen vahva kuvaus sodanajan julmuuksista. Incendiesin toiseksi päähenkilöksi nousee kuitenkin Jeanne, jonka punainen lanka vie poltetun orpokodin raunioille, vanhan kätilön sairasvuoteelle ja sotalordin olohuoneeseen tekemään epätodennäköisiä löytöjä.

Incendiesin logiikka ei välttämättä ole aukoton eikä lähtöasetelmakaan täysin toimiva, mutta käyntiin päästessään elokuva vie mennessään. Radioheadin maalaileva musiikki osuu hyvin yhteen huolellisen kameratyöskentelyn kanssa eikä tunnelma herpaannu hetkeksikään. Incendiesin hätkähdyttävä lopetus herättää takuuvarmasti ajatuksia.