Esa Meisalmi

Black Past (1989)

Ohjaaja:

• Olaf Ittenbach

elokuva arvostelu

Ohjaus: Olaf Ittenbach

Ittenbachin debyyttiohjaus Black Pastin juoni pysyy kohtuullisen hyvin kasassa: Olaf "mullet" Ittenbachin itsensä esittämä nuorimies löytää ullakolta mystisen peilin, joka kätkee taakseen syvää pahuutta ja hirvittävää kylmyyttä. Mies katsoo peiliin ja sekoaa. Emme tiedä johtuuko sekoaminen hänen mulletistaan, mutta mies ajautuu leikkaamaan ohikulkijan pään kahtia. On tyttöystävän vuoro seota ja katsoa peiliin, tai katsoa peiliin ja seota. Hän lampsii silmät ympäri kääntyneenä auton alle ja rusentuu käyttökelvottomaksi. Sydänsuruista kärsivä ja edelleen seonnut mies alkaa nähdä naisesta sekä itsestään helvetillisiä kummituspainajaisia, koska hän tuntee olevansa tyttönsä tapaturmaisesta kuolemasta vastuussa. Tämä itsemutilaatioon johtava ahdistus antaa Ittenbachille syyn tutkia pidäkkeettömästi myös elokuvaan liittymättömien ihmisten anatomiaa sekä heidän väsähtäneitä mielenliikkeitään.

Kalloja, raajoja ja torsoja murskataan. Kasvoja, ulokkeita ja kehoja viillellään. Auki leikatuista vatsoista revitään sisälmykset pihalle. Penis naulataan lautaan ja sormista tehdään nippu nakkeja. Aseiksi sopii kaikki mitä työkaluvajasta löytyy, kunhan sillä vain voi tempaista toista päähän tai sahata tämän ruumis erikokoisiin osiin. Visvaista touhua jatkuu säännönmukaisesti miehen vaipuessa uneen, vaikka toisinaan uni‑ ja reaalimaailman välille on vaikea tehdä eroa samanlaisen kuvaston vuoksi. Kun hän herää tuskasta karjuen neljännen kerran peräkkäin ja silpominen alkaa taas kerran alusta, elokuvahistorian kiistattomasti vetelimmän kerrontakeinon ykköspaikka laitetaan uusiksi. Tällainen uraauurtavuus vetää sanattomaksi, varsinkin kun kaikki kuvataan tyylitajuisen yksityiskohtaisesti.

Puhtaasti perinteiseen mättämiseen keskittyneenä putkijuoksuna Black Past on suhteellisen soljuvaa amatöörikamaa taidokkaiden tehosteiden, nopeahkon juonenkuljetuksen ja lyhyen keston vuoksi. Teknisesti kömpelöä hupia edustavat vastaavasti heikosta etukäteissuunnittelusta ja välinpitämättömyydestä kumpuavat harrastelijaongelmat kuten ristikuvaleikkaus, suoraan päin näyttelijöiden näköä posottava valaistus, varoittamatta päälle hyökkäävä ja paisutteleva syntikkapimputus sekä dubbaukselta haiskahtava äänitys. On toki helpompaa käsikirjoittaa elokuvat loppuun kesken kuvausten tai vasta jälkitöiden aikana.