Sakari Määttä

A Lonely Cow Weeps at Dawn (2003)

Ohjaaja:

• Daisuke Gotō

elokuva arvostelu

Ohjaus: Daisuke Gotō

Japanilainen Daisuke Gotō tunnetaan omintakeisista elokuvistaan, kuten Blind Love (2005) ja Girl in Captivity: Psycho Torture Chamber (2008). A Lonely Cow Weeps at Dawn on Gotôn high concept – pinku eiga vuodelta 2003, eikä sitä voi syyttää ainakaan omaperäisyyden puutteesta.

Nuori leski Noriko (Ryōko Asagi) asustelee seniilin isäpuolensa Shukichin (Hōryū Nakamura) kanssa maatilan rauhassa. Shukichin lempilehmä Bessie on kuollut jo ajat sitten, mutta Noriko on ottanut rakkaan eläimen paikan vanhuksen elämässä. Kuuliainen ja rakastava Noriko herää päivittäin kello viisi ja menee navettaan odottamaan alastomana, että Shukichi tulisi lypsämään häntä. Tyttö ammuu leppoisasti isäpuolen ihmetellessä miksei maitoa tule tänäänkään. Seniili mies on lukkiutunut ajatukseen, että Bessie-lehmä elää edelleen eikä hän erota todellisuutta kuvitelmistaan.

Shukichin arki on hetkittäin Studio Julmahuvin Roudasta rospuuttoon ‑henkistä surkeilua ja elokuvassa vallitsee odottava ilmapiiri. Tuleeko miehen tila muuttumaan huonommaksi vai huomaako hän jossain vaiheessa oman hulluutensa? Farmille ilmaantuu Shukichin toinen tytär Mitsuko (Yumeka Sasaki) ja saatuaan vihiä navetassa aamuisin tapahtuvasta rituaalista alkaa juonittelu, jonka tarkoitus on saada vanhus luovuttamaan maatilansa omistus pois ja muuttamaan vanhainkotiin. Jotta meno ei kävisi tylsäksi, välillä harrastetaan seksiä ja juoni eteneekin pääasiassa panokohtausten kautta.

Noin 60‑minuuttisen A Lonely Cow Weeps at Dawnin tarina virtaa verkkaisesti ja antaa teemojensa avautua tasaiseen tahtiin. Räikeät seksploitaatioarvot kuuluvat pinku-elokuviin, mutta oudoilla ajatuksilla leikittely tekee Lonely Cow:sta enemmänkin art house ‑teoksen. Tunnelmasta huokuu Takashi Miiken Visitor Q:n (2001) kaltaista henkeä ylilyöntien yhdistyessä lämminhenkiseen draamaan, mutta mitään yhtä rajua on turha odottaa. Daisuke Gotō kirjoitti käsikirjoituksen kolmessa päivässä onnistuen siitä huolimatta liittämään tarinaan syvällisempiä ajatuksia ja ylittämään genrerajoja. Ne antavat Lonely Cow:lle taiteellista uskottavuutta ja nostavat sen näkyviin tavanomaisten seksielokuvien tukahduttavasta paljoudesta.

Japanin Hanako kääntyy dvd‑julkaisun englanninkielisessä tekstityksessä Bessieksi. Jos elokuva sijoittuisi Suomeen nimi olisi luonnollisesti Mansikki. A Lonely Cow Weeps at Dawnin aihe tuntuu sopivammalta johonkin Euroopan maahan kuin Japaniin, vaikka miljöö toimii elokuvassa hyvin. Suomen oma Pekko eli Timo Koivusalo voisikin seuraavana projektinaan tekaista Lonely Cowsta vaikkapa Orivedelle sijoittuvan uusintaversion ja valita naispääosaan avovaimonsa Susanna Palinin. Musiikeista vastaisi tietysti kansanedustaja Mikko Alatalo.