Mikko Koivisto

Sketches of Kaitan City (2010)

Ohjaaja:

• Kazuyoshi Kumakiri

elokuva arvostelu

Ohjaus: Kazuyoshi Kumakiri

Nuori Kazuyoshi Kumakiri pamautti kertaheitolla yleisöjen tietoisuuteen vuoden 1997 ultraväkivaltaisella poliittisella splatterilla Kichiku: Banquet of the Beasts. Mälsä kulttisuosikki kiersi festivaaleja ympäri maailmaa ja keräsi tunnustusta, vaikka sen 1970‑luvun oppilasradikalismista ammentavat juuret menivätkin luultavasti monelta katsojalta ohi ymmärryksen. Ohjaajan osalta samankaltaiset menestyskiertueet ovat jatkuneet sittemminkin, mutta yleisö on vaihtunut ja Kumakiri rauhoittunut. Tuoreimmassa elokuvassaan Sketches of Kaitan City Kumakiri ei tapata ketään.

Sketches of Kaitan City pohjaa Yasushi Saton keskeneräiseksi jääneeseen romaaniin. Sato teki itsemurhan vuonna 1990, mutta romaani julkaistiin hänen kuolemansa jälkeen siinä määrin kuin valmista tekstiä löydettiin. Kirjan 18 tarinasta elokuvaan on valikoitu viisi, joiden pohjalta Kumakiri ohjasi 2½-tuntisen elokuvan – eikä lainkaan huonolla menestyksellä, sillä elokuva oli japanilaisten elokuvalehtien vakiovalinta viime vuoden parhaiden elokuvien listalle. Suuremmasta taloudellisesta menestyksestä lienee silti turha haaveilla sen enempää kotimaassa kuin ulkomaillakaan.

Kumakirin ote lähdemateriaaliin on ihailtavan rohkea, mutta riskaabeli: hän välttelee kaikenlaista karrikointia ja helppoa viihdyttävyyttä. Ohjaaja hyppää mukaan hahmojensa tarinoihin keskeltä tapahtumaketjua ja seuraa heitä suorastaan passiivisella otteella. Taustoja ei selitellä eikä tapahtumaketjun lopputulosta yleensä näytetä, mikä on haastavaa, mutta erittäin tervetullutta. Kaikkia hahmoja yhdistää jonkin elämään kuuluvan seikan menettämisen pelko, oli se sitten työ tai perhe. Suurta draamaa ei päästetä kuviin, vaan tyyli pysyy läpikotaisen koleana, joskin varovaisen toiveikkaana. Myös tekninen elokuvakerronta on hillittyä mutta tasokasta erinomaisia näyttelijäsuorituksia myöten.

Rauhallisen tempon ja tarinoidensa runsauden vuoksi Sketches of Kaitan Cityn ensimmäiset episodit saattavat tuntua siltä, että ne loppuvat ennen kuin katsoja ehtii päästä niihin täysin sisälle. Laajempi pureutuminen olisi ehkäpä ollut toivottavaa. Toisaalta kritiikki kokonaisuuden "otosmaisuudesta" tuntuisi hieman hölmöltä elokuvan nimen huomioiden.

Kahden ensimmäisen tarinan jälkeen elokuvan tyyli muuttuu tosin jossain määrin. Episodien pituus kasvaa, hahmot muuttuvat mielenkiintoisemmiksi, ja myös elokuvalliseen kerrontaan ilmaantuu entistä enemmän terää. Jenkkirokkari Jim O'Rourken (United Red Army, 2007) rauhallinen, mutta luihin pureutuva soundtrack nousee elokuvan edetessä entistä suurempaan rooliin. Talviset kuvat fiktiivisestä Kaitan Citystä ovat paikoin upeita. Elokuvassa Kaitan Cityä esittää Japanin pohjoisen saaren Hokkaidon toiseksi suurin kaupunki Hakodate. Merenrantakaupunki tarjoaa elokuvalle komean näyttämön, ja mukaan olisi helposti mahtunut enemmänkin maisemaotoksia.

Sketches of Kaitan City on episodielokuva, mutta se ei suuremmin erottele tarinoitaan toisistaan, vaan jatkaa osuudesta seuraavaan suoraan lennosta. Hahmojen tarinat eivät kohtaa, mutta ne tapahtuvat samassa kaupungissa ja sivuavat toisiaan teemoiltaan. Osiin alkupään kysymyksistä saadaan vastaus vasta elokuvan lopulla. Kerrontansa luonteen vuoksi Sketches of Kaitan City aukenee varsin hitaasti, mutta muuttuu sitä vakuuttavammaksi mitä pidemmälle se etenee. Kyseessä on vaihteeksi elokuva, jonka hahmot eivät ole pelkkiä pahvinukkeja, vaan joiden tulkitsemissa riittää purtavaa useamman katselukerran tarpeisiin.