Mikko Koivisto

ANPO: Art X War (2010)

Ohjaaja:

• Linda Hoaglund

elokuva arvostelu

Ohjaus: Linda Hoaglund

Linda Hoaglund on nimi, jonka moni japanilaisen elokuvan harrastaja tunnistaa osaamatta silti suoralta kädeltä yhdistää häntä mihinkään. Kyse on monien Takeshi Kitanon, Kinji Fukasakun ja Hayao Miyazakin elokuvien tekstittäjästä. Japanissa kasvatettu ja koulutettu Hoaglund on nyt siirtynyt itse elokuvantekijäksi dokumentilla ANPO: Art X War. Elokuva käsittelee Japanin ja Yhdysvaltojen välistä pahamaineista yhteistyö‑ ja turvallisuussopimusta ANPO:a, joka solmittiin vuonna 1960. Juurikin ANPO:n tarjoaman oikeutuksen johdosta Yhdysvaltojen sotilastukikohdat koristavat Japanin maaperää yhä tänä päivänäkin. Japanissa kasvaneena amerikkalaisena Hoaglundilla on oivat lähtökohdat käsitellä aihetta sen molemmilta kanteilta.

ANPO: Art X War ei maalauksia ja valokuvia hyödyntävistä promootiomateriaaleistaan huolimatta ole niinkään taide‑ vaan sotapolitiikkadokumentti. Hoaglundin tähtäimessä ovat ANPO:n historialliset vaikutukset protesteineen ja poliittisine seurauksineen kylmän sodan aikana. Taide toimii aiheen käsittelyssä työkaluna. Etenkin 1960‑luvulla poliittiset kannanotot löysivät tiensä niin maalauksiin, valokuviin kuin elokuvataiteeseenkin. Hoaglund vyöryttää ruudulle poliittista taidetta aina huumaavan hienoista maalauksista Nagisa Oshiman yhteiskunnallisesti kantaa ottaviin elokuviin. Näiden esimerkkien kautta ohjaaja pyrkii maalaamaan kuvan aikakauden poliittisesta historiasta. Mukana on myös runsaasti haastatteluja, jossa taiteilijat kertovat ANPO:n vaikutuksesta omiin töihinsä sekä omista poliittisista näkemyksistään.

Jo ensimmäisistä kohtauksista lähtien on selvää, että Hoaglundilla on elokuvallinen ilmaisu ja mielenkiintoisten teemojen käsittely hallussa. Teknisesti näyttävän dokumentin ainoaksi heikkoudeksi muodostuu käsittelyn lievä pinnallisuus. Mielenkiintoisia kysymyksiä, kuten Okinawan pinta-alasta vajaan viidenneksen vievät Yhdysvaltain sotilastukikohdat, nostetaan esille, mutta loppujen lopuksi Hoaglundilla ei ole kovin syvällisiä analyyseja tarjottavanaan aiheeseen. Syvempää pureutumista nykypäivän tilanteeseen ja ANPO:n vaikutukseen tavallisten kansalaisten elämään olisi myös kaivattu.

Pienestä kritiikistä huolimatta ANPO: Art X War on aiheeseen perehtymättömille lämpimästi suositeltavaa katsottavaa ja sisältää etenkin taiteen näkökulmasta todella arvokasta kuvamateriaalia. Totuus on myös, että sen enempää Japanissa kuin Yhdysvalloissakaan nuorempi sukupolvi ei liiemmin tunne maiden poliittista historiaa. Jo tässä mielessä Hoaglundin dokumenttielokuva on kunnioitettava ja eittämättä monia katsojia sivistävä saavutus.