Jetro Suni

Hobo with a Shotgun (2011)

Ohjaaja:

• Jason Eisener

elokuva arvostelu

Ohjaus: Jason Eisener

Kuten Danny Trejon tähdittämä Machete (2010), myös Hobo with a Shotgun sai alkusysäyksensä Tarantinon ja Rodriguezin Death Proof (2007) ja Planet Terror (2007) ‑grindhouse-kombopläjäyksen välissä esitetystä feikkitrailerista.

Kolmessa vuodessa vitsistä kokopitkäksi elokuvaksi kasvanut Hobo with a Shotgun mukailee hyvin pitkälti alkuperäistraileria. Överiksi vedetyt pahikset ja high concept ‑juoni, jonka pääelementteinä toimivat katujenmiehen ruohonleikkaushaavebisneksen kariutuminen ja semipakotettu vigilantismipolulle astuminen, ovat säilyneet mukana sellaisenaan. Näkyvin muutos on trailerissa pääosaa esittäneen lähes tuntemattoman David Bruntin vaihtuminen karismaattiseen Rutger Haueriin (mm. The Hitcher, 1986).

Kenties vastoin ennakko-odotuksia, elokuvan ulkomuoto ei edusta niinkään 70‑lukulaista rosoista grindhousea vaan enemmänkin 80‑lukulaista tromamaista maailmankuvaa (Class of Nuke 'Em High, 1986; The Toxic Avenger, 1984). Fiilis on muutenkin hyvin kasarihenkinen aina hahmojen pukeutumista, neonvaloja ja soundtrackiä myöten. Valittu tyyli värimäärittelyineen on toki tietoinen valinta, ja ohjaaja Jason Eisener onkin haastatteluissa maininnut muun muassa Dario Argenton elokuvien ja Walter Hillin The Warriorsin (1979) toimineen innoittajinaan. Kuvauksesta vastanneen Karim Hussainin (Ascension, 2002) kameratyöskentely on perinteikkään nopeatempoista ja huojuvaa.

Hobo with a Shotgun liikkuu sen verran vahvasti Troma-raiteilla, että kaikki vakavahenkistä eksploitaatiota odottavat tulevat varmasti jossain määrin pettymään. Raivokkaita väkivallan hetkiä ja ylilyötyä splatteria kaipaavat taas saavat juuri sitä mitä ovat odottaneet. Väkivallan räävittömyydestä ja rankkuustasosta kertoo jotain se, että osa Eisenerin ja käsikirjoittaja John Daviesin ideoimista kohtauksista onnistuivat karkottamaan monet alkuperäistuottajista pois projektista (tuottajien ongelmallisiksi kokemat kohdat sen sijaan sisällytettiin mukaan elokuvaan).

Elokuvasta nauttiminen on pitkälti kiinni katsojan tiukkapipoisuudesta ja kyvystä heittäytyä mukaan kokaiinilla kyllästettyjen salihousupahisten, sadististen hutsujen ja korruptoituneiden kyttien valtaamaan fantasiamaailmaan.