Mika Helminen

Beyond the Black Rainbow (2010)

Ohjaaja:

• Panos Cosmatos

elokuva arvostelu

Ohjaus: Panos Cosmatos

Kanadalainen Panos Cosmatos ei ole esikoisohjaustaan Beyond the Black Rainbow tehdessään kulkenut siitä mistä aita on matalin. 70‑ ja 80‑lukujen tieteis‑ ja kauhuelokuvia kuvastoltaan muistuttava ja niille kunniaakin tekevä elokuva on haastava, katsojan sietokykyä hidastempoisuudellaan ja lähes kahden tunnin kestollaan koetteleva pelottava psykedeelinen trippi.

Elokuvassa on tarina ja juoni, mutta sen hallitsevin piirre on (painajais)unimainen hypnoottinen toteutus, jossa väreillä, 80‑lukulaisittain sykkivällä ja murisevalla syntetisaattoriääniraidalla sekä klaustrofobisella tunnelmalla on aivan yhtä suuri painoarvo kuin henkilöhahmoilla tai varsin niukalla dialogilla.

Beyond the Black Rainbow sijoittuu vuoteen 1983 ja sen dystooppisen maailmankuvan tapahtumapaikka on salaperäinen ja surrealistinen Arboria-instituutti, jonkinlainen mielisairaalan ja vankilan välimuoto. Laitosta johtaa kolkko ja hyytävä tohtori Barry Nyle, joka toteuttaa ihmismielen kontrollointiin tähtäävää "sisäiseen tyyneyteen teknologian avulla" ‑mottoaan energiakristallien ja hämärän tieteellisen manipuloinnin avulla. Tohtori Nyle on yksi karmivimpia valkokangashahmoja koskaan ja häntä esittävä Michael Rogers (Hellraiser: Hellseeker, 2002) ulkoiselta habitukseltaankin kuin Christian Bale helvetistä.

Tohtori Nylella vaikuttaa olevan vain yksi potilas hoidettavanaan, kaunis nuori nainen nimeltä Elena (Eva Allan), joka kommunikoi ainoastaan itkemällä Nylen mielenmuovausterapian ja energiakristallisessioiden yhteydessä. Hoidettavan ja terapistin välillä on muutakin kuin epätavallinen lääkäri-potilas ‑yhteys ja yliluonnollista henkistä kapasiteettia omaava Elena osoittautuukin tohtori Nylen täydellisimmäksi luomukseksi. Useammalla tavalla kuin alkuun näyttääkään.

Toimintaelokuvistaan kuten Rambo II (1982) tunnetun George P. Cosmatosin pojan, Panos Cosmatosin, hurja ja rohkea visio sekoittaa omaperäisesti tulevaisuudennäkymiä ja esimerkiksi 80‑lukulaista vhs‑estetiikkaa sekä reaganilaista kylmän sodan aikakautta. Elokuvan uniikin kuvasommittelun, peilipintojen ja futuristisen värifiltteröinnin vastapainoksi kuvissa vilahtaa videokasetteja, putkinäyttöjä ja nauhureita luomassa kokemuksesta vieläkin merkillisemmän.

Cosmatos on selitellyt elokuvaansa ja visioitaan hyvin niukasti, mutta vanha vhs‑kansitaide ja videokasettien takakansitekstit ovat inspiroineet 80‑luvulla kasvavassa iässä ollutta tulevaa ohjaajaa. Kun mielikuvitusta ruokkineen kannen omanneen elokuvan sitten myöhemmin pääsi näkemään, ei sisältö vastannutkaan odotuksia ja Cosmatos nuoremman illuusio särkyi. Beyond the Black Rainbown konsepti oli ohjaajan sanojen mukaan tehdä elokuvaa kuin käyttämällä hypoteettisen vhs‑kotelon takakannen tekstiä ohjenuorana!

Houreisesta ja kaikin puolin oudosta elokuvasta saattaa tulla mieleen Cosmatosin maanmiehen David Cronenbergin elokuvat tai vaikkapa Ken Russellin Altered States (1980), mutta Beyond the Black Rainbown vaikutteita ovat yhtä lailla Mego-yhtiön 70‑ ja 80‑luvuilla valmistamat action-figuurit kuin New Age ‑liikekin. Kuvaaja Norm Li'n tallentamat visiot ovat henkeäsalpaavan unenomaisia ja kaikki tehosteet on toteutettu "in‑camera" ‑periaatteella, tarkoittaen sitä, että efektit ovat kameralähtöisiä ja olemassa jo ennen filmin laboratoriokäsittelyä. Tietokone-efektit eivät Cosmatosin näkemystä toteutettaessa tulleet ohjaajan mukaan kysymykseenkään.

Hallitsevin yksittäinen elementti Beyond the Black Rainbowssa on Black Mountain ‑yhtyeestä tutun analogisyntetisaattorivelho Jeremy Schmidtin aavemainen, matalilla taajuuksilla operoiva äänimatto. Schmidtin Sinoia Caves ‑nimellä julkaiseman psykedeelisen The Enchanter Persuaded ‑albumin "The Evil Ball" ‑teema dominoi elokuvaa pieniä suvantokohtia lukuun ottamatta lähes koko sen keston ajan.