Mika Helminen

Atrocious (2010)

Ohjaaja:

• Fernando Barreda Luna

elokuva arvostelu

Ohjaus: Fernando Barreda Luna

Mokumentti, pseudodokumentti tai realitykauhu, rakkaalla lapsella on monta nimeä. Mutta suositusta tyylisuuntauksesta saattaa tulla myös rasittava kersa, kun muoto lypsetään nopeassa ajassa loppuun. Jo Cannibal Holocaust (1980) käytti tehokeinonaan "jälkeenpäin löydettyä kuvamateriaalia" ja sittemmin omaksi alagenrekseen muotoutuneen nykysuunnan näytti The Blair Witch Project vuonna 1999.

Viime vuosina on pseudodokumentaarista otetta käyttäviä kauhuelokuvia ilmestynyt kuin sieniä sateella. Paranormal Activity (2007), [Rec] (2007), Cloverfield (2008), Quarantine (2008) ja The Last Exorcism (2010) näin esimerkiksi. Samasta lähes loppuun ammennetusta lähteestä hakee ideansa meksikolaisohjaaja/käsikirjoittaja Fernando Barreda Luna esikoisohjauksessaan Atrocious.

Quintanillan perhe löytyy julmasti surmattuna kesäasunnostaan elokuva­festivaaleistaankin tunnetun Sitgesin merenranta­kaupungissa Espanjassa. Silvottujen ruumiiden lisäksi talosta löytyy tuntikaupalla videomateriaalia, jonka avulla paikallinen poliisi toivoo pääsevänsä selville tapahtumien kulusta. Muutamaa päivää aiemmin kolmilapsinen Quintanillan perhe on suunnannut koirineen kesäasunnolleen loman viettoon. Perheen vanhempi poika Cristian ja hänen teini-ikäinen sisarensa July eivät ole mitenkään innoissaan lomasta kesäasunnolla, vaan pelkäävät tylsistyvänsä kuoliaiksi. Siihen tilaan he kyllä päätyvätkin, mutta eivät sentään pitkäveteisyyden takia.

Kuusivuotiaan pikkuveli Josen viihtyessä leikeissään ja vanhempiensa helmoissa, saavat innokkaat amatöörikuvaajat Cristian ja July aikansa kulumaan dokumentoimalla videolle kaiken mahdollisen kesäasunnolla ja sen pihapiirissä. Perheen koiran edesottamuksia, vanhempiensa saarnoja ja muita arkipäiväisyyksiä mielenkiintoisempaa kuvattavaa löytyy, kun sisarukset saavat kuulla 80 vuotta vanhasta legendasta joka liittyy taloon ja sitä ympäröivään labyrinttimaiseen metsäpuutarhaan.

Hieman Hohto-elokuvastakin (1980) muistuttava sokkelo houkuttelee sisarukset, vanhasta tarinasta tietoisten vanhempien kielloista huolimatta, kuvausretkille lähimetsän umpikujiin. Kun sisarusten mukana kuvausretkellä ollut koira katoaa ja muitakin outoja asioita ilmenee, ovat kameroidensa kanssa heiluvat Cristian ja July varmoja olevansa vanhan mysteerin jäljillä.

Seuraa kameran linssin läpi kuvattua juoksentelua metsässä, sekä päivän valossa että yöllä. Kameran yökuvaustilassa tallennettu säntäily on tiettyyn rajaan asti varsin tehokasta ja väreitä selkäpiissä aiheuttavaa – ainakin jos on jostain syystä onnistunut välttämään toisessa kappaleessa mainitut realitykauhua edustavat, samoja latuja hiihtävät tuoreehkot elokuvat. Myönnettäköön että perinteisemmänkin kauhun piirissä käytetään vuodesta toiseen samoja kuluneitakin tehokeinoja, mutta "löydetyn kuvamateriaalin" ja mokumenttiotteen tehtailijoilla tuntuu olevan vielä suppeampi ajattelutapa ja tyyli toteuttaa elokuviaan.

Kun 80‑minuuttisen elokuvan kestosta on käytetty valtaosa varsin päämäärättömään ryntäilyyn metsäsokkelossa, toipuu Atrocious salaisuuden verhon raottamisen ja lopun tehokkaan makaaberien kuvien myötä jaloilleen. Ohjaaja Fernando Barreda Lunassa on potentiaalia, kunhan esikoiselokuvansakin edustama alagenre löytää omaperäisempiä muotoja ja välttää pahimmat kliseet – tai vaihtoehtoisesti kuolee pois. Elokuvan markkinoinnissa ja sen nettisivuilla on muuten käytetty yksi yhteen samoja keinoja kuin The Blair Witch Projectin yhteydessä reilu vuosikymmen sitten. Haloo, ei mene läpi.