Kalle Karinen

The Late Great Planet Earth (1985, 1978)

Ohjaaja:

• Robert Amram
• Rolf Forsberg

elokuva arvostelu

Ohjaus: Robert Amram, Rolf Forsberg

Vainoharhaisella tavalla Ilmestyskirjaa ja maailmanloppua todisteleva "dokumentti" The Late Great Planet Earth on jonkinlainen suursynteesi kaikista 70‑luvun lopulla vaikuttaneista maailmanpolitiikan peikoista ja uhkatekijöistä. Tärkeimmät polttoaineet tässä seoksessa ovat kylmä sota, ydinaseiden pelko, Israelin asema, Afrikan nälänhätä, geenimanipulaatio ja muut ekologiset uhkat. Nyt 30 vuotta elokuvan ilmestymisen jälkeen se on vieläkin erinomaisen kiehtovaa katsottavaa.

Alussa nähdään sympaattisen kömpelöitä dramatisointeja profeetoista ja taivaallisista ilmestyksistä, mukana myös Babylonin Portto. Samana vuonna ilmestyneen Monty Pythonin Life of Brianin (1979) huvittavasti mieleen tuova ensimmäinen kohtaus näyttää kuinka heprealaiset jahtaavat pitkäpartaista vanhusta jyrkänteelle. Elokuvan juontaja Orson Welles ilmaantuu tutkimaan paikkaa nykyaikana, poimii maasta kallon ja toteaa mutkattomasti sen kuuluneen "2000–3000 vuotta sitten eläneelle väärälle profeetalle".

Siitä alkaa pitkä tykitys haastatteluja ja arkistokuvaa, joka ensialkuun pyrkii todistamaan kuinka vanhat raamatulliset ennustukset ovat selvästi käyneet toteen ("70 prosenttia raamatun ennustuksista on toteutunut", "jos Johanneksen evankeliumi pitää paikkansa, loput toteutuvat meidän elinaikanamme"). Orson Welles itsekin sanoo, että "Israelin profeetat kertoivat totuuden 3000 vuoden ajan, sitä ei voida sivuuttaa". Ja niille jotka epäilevät itse Orsonin sanaa, on kameran eteen haalittu kaikenlaisia asiantuntijoita, mm. Nobel-voittajat Dr. George Wald ja Norman Borlaug sekä Daavidin tähti ‑riipus kaulassa coolisti killuen esiintyvä kristitty siionisti Hal Lindsey, jonka kymmeniä miljoonia myyneeseen kirjaan elokuva perustuu. Nämä miehet sitten kertovat, kuinka "rakeiden vitsaus" viittaa pommikoneisiin ja profeetta Sakarias ennusti jopa ydinaseet, tai ainakin niiden vaikutuksen sotilaisiin.

Sitten dramatisoidaan profeetta Jeremiaksen ennustus Babylonista ja Esaiaan ennustus juutalaiskansan tuhosta. Salomonin temppeli rakennetaan kolmannen kerran – tosin siinä on nyt moskeija, joten hetken aikaa olemme vielä turvassa. Pedon luku on sosiaaliturvatunnus. Tämä kaikki yritetään esittää todisteena siitä, että antikristuksen aika on tulossa. Sitten arvuutellaan kuka on antikristus ja mistä hän tulee ("luultavasti agnostikko", joka herää kuolleista jollakin tavalla). Hitleriä uskottiin antikristukseksi, mutta avaintekijä puuttui silloin – Israelin valtion uudelleensyntyminen.

Tietokoneet, nuo uuden ajan ihmeet, nähdään toiveikkaasti keinona ratkaista ongelmat, kuten antikristuksen identiteetin selvittäminen. Joku tietokoneasiantuntija tosin varoittelee yllättävän järkevästikin, että koneiden valta ja keskitetyt järjestelmät ovat kasvavia riskejä. Villeintä kamaa on katsojille esiteltävä Cabal/One "gametria" ‑tietokoneohjelma, joka analysoi sille syötetyt nimet ja kertoo kirjainten numeerisen arvon. Reagan = 276, Kosygin = 600, Kennedy = 468... numero 666 antaa vielä odottaa itseään, mutta siitä ollaan varmoja että antikristus on jo syntynyt ja keskuudessamme. Itse ohjelma näyttää siltä, että joku olisi koodannut sen BASIC-kielellä viidessä minuutissa.

Myös vääristä profeetoista puhutaan. Mukaan on löydetty jopa noita nimeltä Babette, joka ohjaa jonkinlaisen mystisen rituaalin jossa lattialla on pentagrammi jonka ympärillä seisoskelee kaapumiehiä. Asiallisemmin käsitellään idästä tulevaa astrologian ja tietoisuuden kehityksen trendiä, ja sanansa saa sanoa mm. Maharishi Mahesh Jogi. Toinen esille nostettu henkinen johtaja on hiljattain menehtynyt Guruji.

Armageddonin laukaiseva tapahtumaketju on dokumentin tekijöillä hyvinkin selvillä: antikristus ratkaisee Lähi-idän kriisin ja kerää suosiota. Arabit hyökkäävät Israeliin ja venäläiset valtaavat Pyhän maan, mutta pettävät arabit ja anastavat öljykentät. Samaan aikaan kommunisti-Kiina marssittaa 200 miljoonaisen armeijan Eufratin yli valtaamaan arabien öljymaat. Antikristuksen johtama 10 valtion konsortio (EEC, Euroopan talousyhteisö), Rooman imperiumin seuraaja, on yksi ilmestyskirjan neljästä pedosta. Muut pedot eli babylonialaiset, kreikkalaiset ja persialaiset ottavat EEC:n kanssa matsin Tuomion laaksossa.

Dokumentti huipentuu komeaan armageddon-kuvastoon: seuraa pitkä ja erityisen messevä montaasi pommeja, armeijoita, tankkirivistöjä, raivokkaita myrskyjä, mellakoita, terroristeja ja muita kauheuksia Gustav Holst ‑tyylisen musiikin säestämänä, ilman selostusta, ikään kuin palkkiona kaiken aiemman bullshitin nielemisestä. Jakso huipentuu sarjaan ydinräjähdyksiä ja tulivuorten laavavirtoja. Niiden jälkeen tulee kuitenkin eheyttäviä kukkia ja kasveja merkkinä siitä että ei tämä nyt niin vakavaa ole.

The Late Great Planet Earth esittää myös rohkeasti omia ennustuksia tulevaisuudesta – kaikki tietenkin ovat menneet kuninkaallisesti päin honkia. Asiantuntijat mm. lupailevat että vuoteen 2000 mennessä luonnonvarat ovat loppuneet ja muutenkin öljyvuodot tuhoavat levät merestä ja happi loppuu. Myrkyt ja säteily ruoassa tappavat ihmiset. Totalitaarinen fasistihallitsija tulee jenkeistä. Vuonna 1982 planeetat tulevat olemaan konjunktiossa ja aiheuttavat aktiviteettia auringossa, josta taas on kauheita seurauksia maan päällä. Vihoviimeisenä vitsauksena geenimanipulaatiolla aggressiivisiksi muokatut Brasilian tappajamehiläiset lähestyvät vääjäämättä USA:a! Mörköjen maalailu menee niin pitkälle, että fiilikset alkavat olemaan samat kuin parhaissa antikristus-spekulaatioleffoissa kuten The Omen (1976) ja Alberto De Martinon huima Holocaust 2000 (1977).

Kaikki tämä ja paljon muuta muodostavat kiehtovan aikakapselin ja vainoharhapommin. Malliltaan se on kuin eksploitatiiviset mondo-dokumentit, mutta kirkkaalla fokuksella ja agendalla. Kuvamateriaali on kautta linjan mielenkiintoista (mm. juutalaisten paluu Palestiinaan, pommin jälkeinen Hiroshima, kuuden päivän sota). Aiheet vaihtuvat rivakasti, todistelut ovat saumattomia, Orson juontaa asian vaatimalla vakavuudella ja musiikit miellyttävät. Parhaiten tällainen oletettavasti toimii niille katsojille jotka ovat itse kokeneet 70‑luvun kiehuvat jännityshetket maailmanpolitiikassa. Sanomattakin on selvää, että salaliittoteoreetikoille ja muille hourupäille The Late Great Planet Earth on pakollista katsottavaa. Muistakaa: ennen kuin maapallon väkimäärä saavuttaa 8 miljardia, tulee suurtuho. Kello tikittää.