Sakari Määttä

The Figurine (2009)

Ohjaaja:

• Kunle Afolayan

elokuva arvostelu

Ohjaus: Kunle Afolayan

Vanhan kansantarinan mukaan jumalatar Araromire halusi tulla takaisin maailmaan ja pyysi alamaisiaan luomaan hänet kirotun puun kaarnasta. Araromirea palvovat ihmiset tulivat ja koskivat häntä saadakseen osakseen rikkautta ja menestystä. Heidän maansa tuottivat hedelmää seitsemän vuoden ajan, jonka jälkeen puhalsivat uudet tuulet: alkoi tuhon, sairauden, kurjuuden ja kuoleman aikakausi. Historiaan sijoittuva avausjakso luo tietynlaiset odotukset elokuvan sisällöstä. Vanhat myytit ja uskomukset elävät kansakunnan alitajunnassa, mutta nykyajassa niille ei enää anneta kovinkaan paljon painoarvoa.

Likinäköisyydestä, rasitusastmasta, köyhyydestä ja erilaisista fobioista kärsivä nuorukainen Femi (Ramsey Nouah) asuu pikkusiskonsa ja vakavasti sairaan isänsä kanssa Lagosissa. Syrjäänvetäytyvä ja hillitty Femi on ihastunut Monaan (Omoni Oboli), jonka kanssa hän matkaa Araromire-nimiseen kylään suorittamaan vapaaehtoisvuotta nuorisojoukkojen koulutuskeskuksessa. Mona ei välitä Femistä vaan on rakastunut hänen naisseikkailuistaan tunnettuun ystäväänsä, Solaan (Kunle Afaloyan), jolle Mona on myös raskaana.

Myös Sola on viettämässä vapaaehtoisvuottaan, koska sen suorittaminen on eräänlainen edellytys kunniallisen ammatin hankkimiselle. Ammatin kautta Sola voisi turvata toimeentulon itsensä lisäksi myös Monalle ja mahdollisuus avioliiton solmimiseen avautuisi. Eräänä päivänä Sola ja Femi ovat vaeltamassa viidakossa ja jäävät jälkeen muusta ryhmästä. Viidakosta kuuluu omituisia ääniä, kimeitä huutoja ja huokailuja. Kaverukset etsivät sadesuojaa hylätystä pyhäköstä, jonka uumenista löytyy mystinen Araromire-jumalattaren patsas.

Solan ja Femin elo muuttuu kuin taikaiskusta positiivisempaan suuntaan ja elämä tuntuu olevan pelkkää ruusuilla tanssimista. Sairaudet ja muut vaivat paranevat, ja lisäksi ammatin hankkiminen ja uralla eteneminen ovat kuin lastenleikkiä. Alkaa seitsemän vuoden ajan kestävä kukoistuskausi, mutta sitten yltäkylläinen onni loppuu ja on aika kääntää tiimalasi toisinpäin. Araromire alkaa korjata istuttamaansa satoa.

Sola viettää Monan ja poikansa kanssa onnellista avioelämää, mutta ei pääse eroon vanhoista paheistaan. The Figurinen tiukimpana moraalinvartijana nähdään Monan paras ystävä Linda (Funlola Awofiyebi-Raimi), joka iskee silmänsä uutta itsevarmuutta säteilevään Femiin. Jo ennen asioiden mutkistumista huonosta katastrofaaliseen suuntaan Mona vakuuttuu siitä, että aitiopaikalla Solan ja Monan olohuoneen hyllyssä virnuileva Araromire-patsas on pahaa karmaa sisältävä epäjumala. Patsaasta yritetään hankkiutua useilla tavoilla eroon, mutta se ilmaantuu aina takaisin omalle paikalleen tarkkailemaan päähenkilöiden ihmissuhdekiemuroita ja kärsimystä.

Vastoinkäymisten hyväksyminen on ihmiselle äärimmäisen vaikeaa erityisesti silloin, kun ne kasautuvat yhtäkkiä eivätkä tarjoa pakotietä. The Figurine peilaa mennessään useita arkisia aiheita, kuten ystävyyttä, rakkautta ja uskollisuutta, perheen merkitystä ja lopulta myös petturuutta ja kuolemaa. Kemi Adesoyen käsikirjoitus onnistuu tarjoamaan viime hetkillä parhaimmalla mahdollisella tavalla toimivan yllätyskäänteen, joka herättää ajatuksia.

Nigerian kukoistavaa elokuvateollisuutta kutsutaan yleisesti Nollywoodiksi. Se on tunnettua lähinnä äärimmäisen pienen budjetin elokuvista, joista iso osa ei ikinä päädy suurille kankaille. Sen sijaan niiden levikki varmistetaan myymällä vain pari taalaa maksavia vcd‑levyjä. Nollywood dominoi Afrikan elokuvateollisuutta ja kirnuaa maailmalle vuosittain noin 800 elokuvaa. Se on tehtyjen elokuvien määrässä mitattuna Intian Bollywoodin jälkeen maailman tuotteliain taho, mutta siitä huolimatta kansainvälinen arvostus puuttuu.

Ohjaaja Kunle Afolayan kuvasi The Figurinen kolmen kuukauden aikana ja sen tekeminen maksoi (ainakin tuottajien sanojen mukaan) 50 miljoonaa nairaa, eli noin 240 000 euroa – ennennäkemätön summa millekään aiemmalle Nollywood-tuotannolle. Afolayan toivoo, että hänen elokuvansa toimisi Nollywoodin lippulaivana matkalla kohti kansainvälisiä vesiä. Varsinainen läpimurto voi tuntua hiukan epärealistiselta, mutta The Figurine saattaa olla oikean suunnan näyttäjä monille muille kunnianhimoisille elokuvantekijöille Nigeriassa ja muualla Afrikassa. Ensimmäinen todellinen testi onkin vastaanotto erinäisillä elokuvafestivaaleilla.

The Figurine oli ehdolla kymmenessä kategoriassa AMAA:ssa (African Movie Academy Awards) ja voitti niistä viisi, muun muassa parhaan elokuvan palkinnon, ja sen on jo nyt sanottu olevan Nigerian laadukkain ja paras elokuva kautta aikojen. Se ei silti tarkoita, että kyseessä olisi teknisesti huippulaadukas teos varsinkaan länsimaisilla standardeilla mitattuna. The Figurine on kertakatseluviihteenä toimiva kuriositeetti, johon elokuvan kulttuurisidonnaisuus tuo lisää hohtoa ja mielenkiintoa. Elokuva toimii japanilaisten trillereiden ja kauhuelokuvien tapaan kulttuurista tietämättömälle paremmin, koska hahmojen ajatusmaailmaan on vaikeampaa päästä sisälle.