Sakari Määttä

Wir sind die Nacht (We Are the Night, 2010)

Ohjaaja:

• Dennis Gansel

elokuva arvostelu

Ohjaus: Dennis Gansel

Lena on yhteiskunnasta syrjäytynyt teini-ikäinen tyttö, joka elää alkoholisoituneen äitinsä kanssa. Taskuvarkauksien ja muiden pienten näpistysten avulla toimeentuleva Lena eksyy Berliinin tivolialueelle ja löytää sieltä kolmen naisvampyyrin kotipaikan. Verenimijöiden johtajatar Louise rakastuu Lenaan (tai pikemminkin hänen silmiinsä) ja haluaa hänet itselleen.

Yksi puraisu muuttaa Lenan täysin ja pian hän huomaa olevansa yksi yön omista. Vampyyritytöt elävät ylellistä elämää, joka on täynnä viinaa, huumeita, rentouttavia kylpyhetkiä, nopeita autoja, vapaata rakkautta ja kovimpia klubeja. Vampyyrivoimat ovat sekä siunaus että kirous. Haavat paranevat hetkessä ja seinillä kiipeilykin onnistuu painovoimaa uhmaten. Ikuisen elämän voi sammuttaa vain auringon polttava voima.

Ylenpalttista vampyyrisöpöilyä sisältävä seksikäs, tyylikäs ja adrenaliinipitoinen We are the Night (Wir sind die Nacht) on alusta loppuun valitettavan pinnallista toimintaa. Tapahtumat onnistuvat vain osittain peittämään onttouttaan kumisevan tarinan, johon suurimman muuttujan tuo Lenaan korviaan myöten ihastunut nuori poliisi Tom. Elokuvan kauniin pinnan alle ei kannata kurkistaa, koska sieltä ei löydy juuri mitään.

Pääosissa nähtävät, tyyliltään täysin erilaiset naiset on valittu rooleihin huolella ja heidän persoonalliset piirteensä synnyttävät parhaimmillaan selkeitä konflikteja. Karoline Herfurth selviää moitteetta monipuolisesta ja vaikeasta Lenan roolista, kun taas Louisea näyttelevän Nina Hossin ei tarvitse osaansa juurikaan panostaa. Jennifer Ulrich on entistä elämäänsä takaisin kaipaava entinen mykkäelokuvatähti Charlotte ja joukon nuorimmainen on Anna Fischerin maanisella tyylillä näyttelemä Nora. Nora on ulkomuotonsa ja käytöksensä puolesta kuin suoraan nuorille suunnatusta japanilaisesta mangasta irrotettu söpö tyttö, jolla on koko ajan vauhti päällä.

Alati sykkivä öinen Berliini on elokuvan sydän, josta vampyyrit vuodattavat verta omiin tarpeisiinsa. Se on täydellinen näyttämö modernille tyttöjen Lost Boysille ja maailmalle, jossa miespuoliset vampyyrit on jo ajat sitten tapettu sukupuuttoon. Ikuinen elämä voisi olla sopivampaa jollekin muulle, mutta se ei ole pissiksiä varten.