Tatu Piispanen

Mini-Skirt Gang (Bikinibisnes – vauhtia vesirajalla, 1974)

Ohjaaja:

• Lui Kei

elokuva arvostelu

Ohjaus: Lui Kei

Tanskalainen sairaanhoitaja Birte Tove siirtyi 70‑luvun alussa mallintöistä valkokankaille suosituilla "sängynlaidalla"/Mazurka-seksihupailuilla. Nyt Toven kolme hongkongilaiselle Shaw Brothersille tekemää elokuvaa, tissipitoinen Kööpenhamina-matkailumainos Kiinalainen kaato (1973), rujo naisvankilaeksploitaatio The Bamboo House of Dolls (1973) sekä kohkaava taskuvaraskomedia Bikinibisnes – vauhtia vesirajalla (1974), ovat ansainneet suomalaiset dvd‑julkaisunsa. Yhteispohjoismaisten julkaisujen on ilmeisesti kuviteltu kiinnostavan Toven tanskalaisfaneja, sillä Shaw Brothersilta löytyisi läjäpäin huomattavasti laadukkaampaakin levitettävää. Bikinibisnes saa sentään kiekon myötä maailmanensi-iltansa dvd:llä.

Kolmikosta ensimmäisenä valmistunut Kiinalainen kaato alkaa kun varakkaiden kiinalaisvanhusten pervoiluklubi kokoontuu katsomaan kasimilliseltä filmiltä pornoa. Tilanteen vitsikkyys sikiää siitä, että herrat puhuvat naisten rinnoista "simpukoina" ja oven takana salakuunteleva vaimo olettaa kyseessä olevan oikeiden simpukkabisnesten hieronnan. Elokuvan varsinaisen tarinan käynnistää herra Fungin (Goo Man Chung) päätös lähettää poikansa George (Chung Wa) Kööpenhaminaan valitsemaan parasta yhteistyökumppania kolmesta tanskalaisyrityksestä. Kaikki firmat ovat keksineet, että koska herra Fung on irstailija, myös hänen poikansa olisi manipuloitavissa kauniiden naisten avulla.

Perillä George rakastuukin yhteen tyrkyistä, Birte Toven esittämään Ann Charlotteen. Seuraa sarja tympeitä kohtauksia, joissa George ja Ann mm. pyöriskelevät sängyssä opettaen toisilleen tanskaa ja kiinaa. Toven tissit ovat tietysti jatkuvasti esillä. Georgen ilmoitettua perheelleen aikomuksistaan naida Ann, syntyy kuitenkin ongelmia: Fung senior tunnistaa tytön säädyttömien filmiensä päärooleista. Georgen sisko Jane (Karen Yip) lähetetään Kööpenhaminaan pelastamaan veljensä epäsuotuisalta liitolta, mutta kevytkenkäinen Ann ei ole edes kiinnostunut vakavammasta suhteesta hämmentyneen Georgen kanssa. Sitten jännitetään suostuuko Ann jättämään tuhmat elokuvat ja muuttamaan Georgen vaimoksi Kiinaan. Vai pystyykö Skandinavian lihallisten ilojen korruptoima George kenties unohtamaan vapaamielisen blondin ja hurmaamaan sen sijaan kunnollisen kiinalaistytön (Li Ching)?

Kiinalainen kaato onnistuu lähinnä osoittamaan, kuinka paljon ankeampaa 70‑luvun hongkongilainen seksploitaatio oli esimerkiksi Japanin tuotantoon verrattuna. Tanskalaistissit ja ‑perseet eivät riitä piristämään tapahtumaköyhää ja mielikuvituksettomasti ohjattua kumppaninlöytämisdraamaa. Päähenkilö George on ääliö, eikä Chung Wan (Killer Clans, 1976) karismanpuute auta hahmoon samaistumisessa. Formaattiin kuuluu paljaan pinnan ohella Kööpenhaminan maamerkkien huolellista esittelyä, joka saa eroottisuudeltaankin kyseenalaisen kuriositeetin etenemään onnelliseen loppuunsa suorastaan puuduttavan verkkaisesti.

Lui Kei ohjasi Birte Tovea myös Bikinibisneksessä, joka on sentään yhtä kuppikokoa Kiinalaista kaatoa viihdyttävämpi tapaus. Siinä Toven johtama naistaskuvarkaiden jengi liittoutuu seksinnälkäisen idioottikaksikon (Ngaai Dik ja vanha kierosilmä To Siu Ming) kanssa putsatakseen rikkaita turisteja entistä tehokkaammin. Hongkongiin sijoittuva kommelluskomedia on hengeltään aitoa paikallista slapstick-kohellusta.

Elokuvan olematon juoni koostuu erilaisista rahanhuijaustempuista sekä piloista, joita tytöt keksivät miespartnereitaan nöyryyttääkseen. Mielenkiintoa ylläpitäviä elementtejä ovat satunnaisten tissien lisäksi ennen kaikkea runsaslukuiset aidot kuvauspaikat, kuten Hongkongin satama ja ravirata, joita ei Shaw Brothersin studiokeskeisissä tuotannoissa yleensä esiinny. Kaikessa itseään toistavassa tyhjänpäiväisyydessäänkin Bikinibisnes pysyy sen verran värikkäänä ja tapahtumapitoisena, että kertakatselusta suoriutuu tuskitta. Finaaliksi saadaan jopa järjestettyä huumoripitoinen kungfu-taistelu bikinijengin ja suurempaa pahaa edustavan prostituutioringin gangsterien välille.

Birte Toven Hongkongin-vierailun suositeltavimmaksi tuotokseksi jää joka tapauksessa The Bamboo House of Dolls, jolla on tylsät hetkensä mutta joka hyötyy Kuei Chih-hungin keskitasoa kekseliäämmästä ohjauksesta ja toimii puoliväliin asti kelvollisena WiP‑sleazeilynä. Jos taas haluaa nauttia kepeämmästä eurotytöillä maustetusta honkkaritoiminnasta, kannattaa katseensa kääntää kohti Virgins of the 7 Seasiä (1974). Shaw Brothersin ja saksalaisen Rapid Filmsin yhteistyönä syntynyt merellinen seksploitaatioseikkailu päihittää Lui Kein elokuvakaksikon jokaisella osa‑alueella.