Sakari Määttä

Cave of Forgotten Dreams (2010)

Ohjaaja:

• Werner Herzog

elokuva arvostelu

Ohjaus: Werner Herzog

Etelä-Ranskassa sijaitsevan Chauvetin luolan maalaukset ovat jopa noin 30 000 vuotta vanhoja. Luola sortui aikoinaan umpeen muodostaen sisälle olosuhteet, joissa luolamaalaukset ja mm. kivettyneet, jääkaudelta peräisin olevat eläinten luut kestivät aikaa täydellisesti. Luola paikannettiin vuonna 1994 ja se on nyt yksi maailman tärkeimpiä esihistoriallisia taidelöytöjä. Vain kourallinen tutkijoita on päästetty tutkimaan sitä, mutta Ranskan kulttuuriministeri Frédéric Mitterrand myönsi eksklusiivisen mahdollisuuden Werner Herzogille. Herzog tarjoutui tekemään työtä Ranskan hallitukselle ja dokumentoimaan luolan mahdollisimman tarkkaan käytössä olevan ajan puitteissa. Palkkaa työstä Herzog halusi vain yhden euron – hinta, josta ohjaaja lupasi maksaa myös veroa.

Keväällä 2010 kuvattu elokuva käynnistyy otoksella, jossa kamera lentää ilmassa upeiden maisemien yllä ikään kuin etsien reittiä Chauvetin luolille. Herzogin tuttu ja turvallinen ääni alkaa puhua ja katsoja tempautuu heti mukaan Herzog-universumiin, aikamatkalle kohti maalaustaiteen synnyinsijoja.

Lyhyen pohjustuksen jälkeen tutkijat ja Herzog kuvausryhmineen siirtyvät luolaan arkeologi Jean-Michel Genesten johdolla. Luolan maalaukset ja tippukivet ovat koko dokumentin olennaisinta sisältöä. 3D‑tekniikkaa hyväksikäyttävä Cave of Forgotten Dreams tuo esille luolastosta löytyneet seinämaalaukset, lukuisat tippukivet ja muinaisten eläinten luut olosuhteisiin nähden parhaalla mahdollisella tavalla. Samalla Herzog pohtii mitä luolassa on ehkä aikoinaan tapahtunut, kenen piirtämiä maalaukset ovat ja millaista elämä on tuolloin saattanut olla.

Ernst Reijsegerin säveltämä tunnelmallinen musiikki on olennaisessa osassa tuudittaen katsojan paikoin melkein unenomaiseen tilaan kameran esitellessä luolamaalauksia useita minuutteja kestävissä jaksoissa. 3D‑tekniikan valinta elokuvan esittämistavaksi on luonnollinen vaihtoehto, koska sen avulla luolaston rosoiset pinnat tulevat paremmin esille. Se ei kuitenkaan onnistu tuomaan dokumenttiin mitään erityistä lisää verrattuna tavalliseen kuvaukseen, toisin kuin Wim Wendersin tanssidokumentti Pina.

Tutkijoilla ei ole pääsyä luolaston kaikkiin paikkoihin, koska muutoin Chauvetin sisältö voisi vaarantua tai jopa tuhoutua. Cave of Forgotten Dreams on ainutkertainen mahdollisuus tutustua ekosysteemiltään niin herkkään paikkaan, että se on suljettu ihmisiltä lähes kokonaan. Tutkijat ja kuvausryhmä pääsivät sinne vain muutamaksi tunniksi kerrallaan, mutta siitä huolimatta luolan sisältö on taltioitu onnistuneesti. Eräs ryhmän jäsen sanoo maalausten olevan yksi maailman suurimmista taideteoksista. Seinille piirrettyjä rujoja eläinten kuvia katsellessa asiasta voi halutessaan olla eri mieltä.

Cave of Forgotten Dreams olisi ilman asiantuntijoiden lausuntoja raskas ja puuduttava kokemus, mutta onneksi Herzog haastattelee dokumentin edetessä monia persoonallisia henkilöitä. Näistä parhaiten mieleen jää inuiittiasuun pukeutunut "kokeilevaa arkeologiaa" harrastava Wulf Hein, joka puhaltelee jääkautisten löydösten pohjalta tehtyyn huiluun Yhdysvaltain kansallislaulua. Muita mielenkiintoisia hahmoja ovat mun muassa luontoa, sammalia ja kivien rakosia haisteleva parfyymiekspertti ja muinaisia metsästykseen käytettyjä välineitä ja tekniikoita esittelevä mies.

Cave of Forgotten Dreamsin epilogi tuo kuvaan muutaman kymmenen kilometrin päässä luolastosta sijaitsevan ydinvoimalan ja sen lauhdevesihöyryillä lämmitettävän kasvitieteellisen puutarhan. Puutarhassa krokotiilit lisääntyvät ja mukana on kaksi albiinoyksilöäkin. Herzog tekee vertauksen albiinokrokojen ja paleontologiselta ajalta peräisin olevan ihmisen välillä omalla persoonallisella otteellaan.

Herzog itse ei päässyt vieraaksi Berlinaleen esittelemään elokuvaansa, koska hän oli kuvaamassa Yhdysvalloissa seuraavaa dokumenttiaan, joka käsittelee kuolemantuomiota odottavia vankeja.