Sakari Määttä

Fair Game (Naarasriista, 1986)

Ohjaaja:

• Mario Andreacchio

elokuva arvostelu

Ohjaus: Mario Andreacchio

Jessica (Cassandra Delaney) asuu ja työskentelee villieläinten suojelualueella Australian takamailla. Paikalle ilmaantuu kolme kengurunmetsästäjähulttiota, Sony (Peter Ford), Ringo (David Sandford) ja Spark (Garry Who). Kolmikko viettää aikaa oluenjuonnin ja hauskanpidon merkeissä. Jessica onnistuu suututtamaan heidät ja siitä seuraa eräänlainen "leikki", jossa kolme hiirtä piirittää yhtä kissaa, kiusaten tätä sikamaisilla tempuillaan.

Jessica on vapaata riistaa, mutta vain tiettyyn pisteeseen saakka. Aluksi hän on hyvinkin alistuvainen ja pitää miesten touhua lähinnä ärsyttävien kakaroiden lapsellisena pelleilynä. Tietyssä vaiheessa Jessican sietokyvyn malja kuohuu ylitse ja koittaa koston hetki. Tilanne yltyy pitkän aikaa elokuvan edetessä pahemmaksi ja pahemmaksi. Lopulta kosto on täysin oikeutettu ja katsoja voi täydellisesti nauttia kolmikon osakseen saamasta käsittelystä.

Juonenkulku on kaikille tuttua, koska se noudattaa täysin klassista kostoelokuvien kaavaa ammentaen inspiraatiotaan mm. Mad Maxistä (1979). Elokuvasta nauttiminen edellyttääkin taitoa jättää vähemmän omaperäisen käsikirjoituksen puutteet omaan osaansa ja keskittymistä sen eksploitaatioarvoihin. Fair Game on ozploitaatiota puhtaimmillaan ja erittäin nautinnollinen kokonaisuus siitä huolimatta, että genre alkoi 80‑luvun loppua kohti jo osoittamaan taantumisen merkkejä. 80‑lukulaisuus näkyy kaikessa: tyyli, pukeutuminen, eksploitaatioasenne ja elokuvan score huokuvat tuon hämmentävän vuosikymmenen luonnetta.

Fair Game on ohjaaja Mario Andreacchion uran ensimmäinen fiktioelokuva ja epäilemättä myös hänen koko uransa paras saavutus. Elokuva ansaitsee kulttimaineensa jo pelkästään parin yksittäisen kohtauksensa takia. Näistä maineikkaimmassa Jessica on sidottu kiinni kolmikon maasturin konepeltiin rinnat paljaana auton edetessä kaasu pohjassa. Cassandra Delaney on muutenkin ilo silmälle, mutta tällaisen näytteillepanon ansiosta hän jää takuulla jokaisen katsojan mieleen pitkäksi aikaa. Kohtaus on muutenkin pahamaineinen lähinnä sensuurin takia – Englannissa BBFC leikkasi sitä aikoinaan jopa 57 sekunnin verran.