Jetro Suni

The Way Back (2010)

Ohjaaja:

• Peter Weir

elokuva arvostelu

Ohjaus: Peter Weir

National Geographicin ja Abu Dhabilaisen Imagenationin rahoittama The Way Back perustuu puolalaisen Slawomir Rawiczin kiistellysti enemmän-tai-vähemmän totuudenmukaiseen omaelämäkertaan, jonka painettu versio kantaa nimeä: The Long Walk: The True Story of a Trek to Freedom (1956). Muistelmissa joukko sotavankeja pakenee toisen maailmansodan aikaan Siperian Gulagista vaeltaen jalan yli 7000 kilometrin matkan halki Venäjän metsien, aina Gobin autiomaasta Himalajan kautta Intiaan. Weirin elokuva toistaa kirjan tarinan hyvin uskollisesti.

Vaelluksesta luonnon armoilla on mahdollista tehdä äärimmäisen onnistuneita elokuvia. Todisteena tästä toimii jo yksin Nicolas Roegin mestariteos Walkabout (1971). Myös Rawiczin tarinassa itsessään olisi ollut potentiaalia toimivaksi elokuvaksi, mutta valitettavasti Weirin käsissä eeppinen, jännitteiden ja uhkien täyttämä matka halki ankaran ja armottoman luonnon on onnistuttu kääntämään masentavinta laatua olevaksi Hollywood-pannukakuksi.

The Way Backin muka-rankka ja ‑ahdistava matka on uskottavan ja jännittävän selviytymistarinan karikatyyri, jossa kaikki on kliinistä, kilttiä ja leppoisaa. Läpi elokuvan matkalaiset letkauttelevat typeriä onelinereitä, välillä surkeasti toteutetut cgi‑eläimet ahdistelevat ja hahmojen välille syntyy pakotettuja keskinäisiä jännitteitä, kaiken kääntyessä kuitenkin lähes poikkeuksetta lopulta parhain päin. Typeryyden huippuna mukaan seurueen hyysättäväksi tupsahtaa siloposkinen tytteli (Saoirse Ronan), jonka ainoa funktio on täyttää miesvaltaisen seurueen naisnäyttelijäkiintiö ja yrittää parhaansa mukaan näyttää mahdollisimman kivalta ja söpöltä. Pääosassa hyörivä kasa mainstream-luottonaamoja (Colin Farrell, Ed Harris, Mark Strong, Jim Sturgess) ei itsessään onnistu tuomaan elokuvaan minkäänlaista lisäpontta. Paremminkin päinvastoin.

Toimivinta The Way Backissä ovat sen kuvastamat luonnonkauniit maisemat, joiden läpi seurue hiljalleen matkaa. Maisemien takia ei elokuvan parissa kuitenkaan kannata elämästään kahta ja puolta tuntia haaskata, sillä mikä tahansa BBC:n luontodokumentti on helposti The Way Backiä nautinnollisempaa viihdettä.