Sakari Määttä

The Boogeyman (Sakset kurkulla, 1980)

Ohjaaja:

• Ulli Lommel

elokuva arvostelu

Ohjaus: Ulli Lommel

Saksalaissyntyinen Ulli Lommel tunnetaan parhaiten viime vuosina liukuhihnamaisesti ulos suolletuista elokuvistaan. Lommel vainuaa hyvin millainen eksploitaatioelokuva tuottaa rahat takaisin nykypäivänä ja hänen ansiostaan päivänvalon ovat nähneet jo useat valitettavan huonoiksi osoittautuneet teokset, kuten Zombie Nation (2004), Zodiac Killer (2005), Green River Killer (2006) ja The Black Dahlia (2006). Tätä nykyä saksalainen auteur ohjaakin enimmäkseen sarjamurhaaja-aiheisia elokuvia suunnilleen samalla taitotasolla kuin Uwe Boll pelielokuviaan. Aihepiiriin kuuluvia ohjauksia Lommelilta on syntynyt viimeisen viiden vuoden aikana jo noin kaksikymmentä kappaletta.

70‑luvun lopulla ja 80‑luvun alussa Lommel ohjasi useita laadukkaampia elokuvia, joista tunnetuimpana ja monien mielestä myös parhaana saavutuksena syntyi The Boogeyman. Se valmistui perinteisten kauhuelokuvien ollessa vielä voimissaan, eikä Halloweenin (1978) aloittama slasherbuumi ollut vielä täyttänyt markkinoita. Lommelin aiempi ohjaus, Rainer Werner Fassbinderin tuottama ja tähdittämä Tenderness of the Wolves (Die Zärtlichkeit der Wölfe, 1973) on kuitenkin elokuvalliselta tasoltaan selvästi parempi.

The Boogeymanin pääosassa nähdään Susanna Love, joka oli elokuvan valmistumisen aikoihin naimisissa Lommelin kanssa. Susanna oli rikas perijätär, joka tuki rahallisesti miehensä elokuvia ja näytteli myös useissa niistä kunnes pariskunnan avioliitto kariutui vuonna 1987.

The Boogeymanissa Susanna näyttelee Laceyta, naista jota kahdenkymmenen vuoden takaiset muistot vainoavat. Tuolloin Lacey näki veljensä Willyn kostavan perheen kaltoinkohtelut äidin väkivaltaiselle poikakaverille surmaamalla hänet. Lacey ja Willy joutuivat tapauksen jälkeen sijaisperheeseen, jossa he varttuivat päällisin puolin rauhallisissa merkeissä. Willy menetti lapsuuden tapahtumien seurauksena puhekykynsä Laceyn traumaattisten muistojen pysyessä alitajunnan syövereissä. Paluu lapsuudenkotiin ja siellä särjetty peili laukaisee kuitenkin tapahtumasarjan, jossa tapetun miehen henki palaa jakamaan kostoa.

Häpeilemättä muun muassa edellä mainitun Halloweenin ja The Amityville Horrorin (1979) elementtejä yhdistelevä The Boogeyman saavutti nopeasti mainetta ja menestyi lippuluukulla todella hyvin. Noin 300 000 dollarin budjetin elokuva tuotti maailmanlaajuisesti huimaavat 25 miljoonaa dollaria. Elokuva myös päätyi 1983 valmistuneen jatko-osansa kanssa brittien Video Nasty ‑listalle. Monen muunkin listalla olevan elokuvan tavoin se ei täysin onnistu lunastamaan mainettaan elokuvan luottaessa enemmän tunnelmaan kuin väkivaltaisiin murhakohtauksiin tai yliluonnollisen kauhun ylilyönteihin. Kokemattoman Craig Harrisin laatimat erikoisefektit ovat kehnon näköisiä, eivätkä varmasti vakuuttaneet ketään elokuvan tekovuonnakaan. Myös juoni on kliseisyydessään ongelmallinen, vaikka Lommelin innostunut ohjaustyöskentely sekä enimmän aikaa sujuva rytmitys pelastavat paljon.

Kokonaisuutena The Boogeyman onnistuu viihdyttämään monia aikalaisslashereita paremmin, mutta minkäänlaista kulttistatusta on vaikea ymmärtää. Useat kohtaukset aiheuttavat ainakin nykysilmin katsottuna kaikessa huonoudessaan pienoista vaivautuneisuutta ja jopa tylsistymistä. Elokuva kannattaakin ottaa vastaan rehellisesti aikansa kauhuelokuvien valtavirtaa myötäilevänä kalkkunana ja nauttia siitä hyvässä seurassa hyvän juoman kera. Kurttuotsaisten cinevegaanien kannattaa pysyä erossa.