Juha Pyykönen

Frostbite (2005)

Ohjaaja:

• Jonathan Schwartz

elokuva arvostelu

Ohjaus: Jonathan Schwartz

Venice Beachilla majaileva pilviveikko Billy (Adam Grimes) hyväksytään Pine Mountainilla, Schittsvillen pikkukylässä sijaitsevaan lumilautailuakatemiaan. Perille saavuttuaan Billylle ja hänen lapsuudenystävälleen Caseylle (Carmen Nicole) käy selväksi, että kylässä vallitsee vanhakantainen luokkajako rikkaisiin ja köyhiin. Rikkaita johtaa armeijatyyliin vuoren omistaja ja akatemian pääkouluttaja evp. eversti Jaffe (Peter Jason), jonka tytär Winter (Baelyn Neff) on isänsä rautaisesta otteesta huolimatta kylähuoran maineessa. Köyhät kokoontuvat sen sijaan Naomi Bucksin (Traci Lords) omistamaan kyläkahvilaan ja heidän johtajanaan toimii musta aktivisti ja salaliittoteoreetikko J.P. Millhouse (Phil Morris). Billy yrittää keskittyä snoukkaukseen, mutta pian hän huomaa sen mahdottomaksi eversti Jaffen ja muiden alppimaista saapuneiden rikkaiden kusipääoppilaiden puristuksessa. Seuraa köyhien ja rikkaiden välinen lopullinen taistelu vuoren kuninkuudesta.

Ideaköyhä ja tarkoitukseton Frostbite kestää onneksi vain 80 minuuttia. Siitäkin vie minuutteja ennen lopputekstejä nähtävä epäonnistuneiden kohtausten potpuri ja lopputekstien jälkeen seuraava täysin turha parin minuutin irrallinen kohtaus, joka olisi myös saanut jäädä leikkauspöydälle. Typerä idea rikkaiden ja köyhien välisestä luokkataistelusta laskettelurinteillä on saanut ympärilleen löysääkin löysemmän tarinan, jossa ei ole lainkaan jännitettä. Satunnaisten törkyvitsien lisäksi elokuvassa ei ole oikeastaan mitään hauskaa, ja vaikka väleihin nakatut snoukkauskohtaukset ovatkin ihan pätevää katsottavaa, ei katsoja voi olla vaipumatta vähän väliä facepalm-asentoon. Elokuvan paljas pinta rajoittuu kolmen statisteina patsastelevan silikoniblondin luonnottomina törröttäviin ulokkeisiin. Traci Lordsinkin ainoa todellinen virka elokuvassa lienee tuottaa tekijöille rahaa kannessa olevalla nimellään. Vältä kuin AIDSia!