Jetro Suni

Basket Case (Veriveljet, 1982)

Ohjaaja:

• Frank Henenlotter

elokuva arvostelu

Ohjaus: Frank Henenlotter

Frank Henenlotter imeskeli nuoruudessaan aivosynapseihinsa valtavat määrät vaikutteita kotikulmiensa ja 42nd Streetin grindhouse-teattereiden tarjonnasta. Roskaviihteen myötävaikutuksesta ja hankalahkon syntyprosessin kautta vuonna 1982 maailmaan pullahti ulos tuolloin 32‑vuotiaan ohjaajalupauksen ensimmäinen omin käsin aikaansaatu elokuva: Basket Case.

Elokuvan tarina keskittyy seuraamaan nuoren ja hyväuskoiselta hölmöltä vaikuttavan Duane Bradleyn (Kevin Van Hentenryck) vaeltelua läpi New Yorkin rähjäisten kortteleiden, baarien ja motelleiden. Duane raahaa jatkuvasti sylissään isoa punottua koria, joka tietysti on omiaan aiheuttamaan kaikkialla suurta mielenkiintoa ja kummastusta. Elokuvan yllätysmomentti onkin rakennettu samaisen kysymyksen varaan, jota vastaantulijat Duanelta jatkuvasti kysyvät: "What's in the basket?"

Ylläri paljastetaan kuitenkin aivan liian aikaisin, mistä johtuen loppuelokuva taantuu harmillisesti jännittävästä mysteerielokuvasta perinteisemmäksi slasheriksi. Muutenkaan meno läpi elokuvan ei ole niin ytimekkään organisoitua kuin toivoa sopisi. Välillä vieraillaan lääkäreiden pakeilla, välillä hengaillaan motellilla, välillä tapaillaan tyttöjä, välillä katsellaan takaumia ja välillä ihmisiä kuolee – yleensä hyvin veristen ja näppärän näköisten tehosteiden saattelemina. Selkeää juonenkuljetusta ei juurikaan ole, joskaan kokonaisuus ei sitä niin ehdottomasti jää edes kaipaamaan.

Elokuvan suurin viehätys piilee korista löytyvän salaisuuden ohella elokuvan räiskyvän rosoisessa New York ‑estetiikassa. Kuvauspaikkoina käytetyt valomainoksin valaistut kadut ja autenttisen tunkkaiset motellihuoneet ovat omiaan luomaan ihastuttavan saastaista tunnelmaa ja viemään huomion onnistuneesti pois elokuvan muista mahdollisista ongelmakohdista. Kiinteän tunnelmansa myötä Basket Case onkin onnistunut löytämään yleisönsä ja kerryttämään itselleen vankan fanikunnan, vaikka valmistumisensa aikoihin elokuva ei kulttisuosioon vielä suoraan ponkaissutkaan.